Taas vierähti viikko ja Myrtti kasvoi pykälän verran isommaksi. Vaaka näyttää, että viimeisen viikon aikana olisi neidille kertynyt kilon verran painoa, nyt siis kiloja oli 4,4. En ole ihan varma uskoisiko tuohon. Tai no miksi ei, ruoka ainakin on maittanut hyvin ja pihaltakin on syöty runsaasti apiloita (onkohan niissä kasvuhormonia?). Korkeutta en vieläkään ole saanut aikaiseksi mitata, jospa jo ensi viikon aikana...
Tässä mä nyt poseeraan (vahingossa). Äiskä aina haluaa että seison kauniisti,
en tiedä miksi, mutta tottelen kun sitten saan lihapullaa.
en tiedä miksi, mutta tottelen kun sitten saan lihapullaa.
Viikon aikana on taas treenailtu kaikenlaista, edelleen vahvistettu jo opittuja asioita ja jokunen ihan uusi juttukin otettu mukaan. Tärkeimpänä uutena asiana on nyt treenailtu odottamista. Tai eipä se nyt ihan uusi juttu ollut, mutta nyt äiskä jo odottaa Myrtin pysyvän ihan käskyn voimallakin hetken paikallaan, eikä enää tarvita käsiavustusta. Treeniä on tehty ruokailun yhteydessä sekä kosketusalustaa treenatessa, namia/ruokaa ei tule ilman muutaman sekunnin odotusta. Ja Myrttihän odottaa, vaivoin ja innosta täristen, mutta odottaa! Ainakin välillä ;)
Tässä mä taas tottelen, kun äiskä käski "tänne". Mä luulen, että se "tänne!"
tarkoittaa samaa kuin "lihapullalle!" Käy mulle.
tarkoittaa samaa kuin "lihapullalle!" Käy mulle.
Tässä me vähän emon kanssa hempeillään.
Tai no oikeasti me järsitään yksiä puutikkuja joita ei ois saanut ottaa,
mutta älkää kertoko äiskälle. Se ei varmaan tajunnut kun ei kieltänyt.
Tai no oikeasti me järsitään yksiä puutikkuja joita ei ois saanut ottaa,
mutta älkää kertoko äiskälle. Se ei varmaan tajunnut kun ei kieltänyt.
Pikkuisen on tehty myös perustokoa, sivulletuloa ja seuraamista, mutta ne ovat ihan vain kokeilumielellä tehtyjä juttuja. Toinen iso asia on nyt ollut (jalkojen) väliin tulo, vähän siinä tarvitsee vielä namia näyttää, mutta innolla Myrtti siihen tulee. Ja istu-seiso-maahan -mantraa hoetaan päivittäin.
Kynsienleikkuu oli arkiasioista uusi, Myrtillä oli sanansa sanottavana siihen puuhaan, mutta antoi kuitenkin leikata. Varsinkin sitten kun lihapullahanat aukesivat. Autoilua on taas harrastettu, ja paniikkihuudot jatkuvat. Voi kun saisi autoon lihapulla-automaatin, joka sylkisi herkkuja aina kun neiti vaikenee.
Ihmisiäkin on taas ehditty moikkailla, kaikki ovat olleet tasaisen ihania, edes miehiä ei ole tarvinnut aristella. Syliin pitää aina päästä, tai vähintäänkin puraisemaan korvasta (Myrtin oma hellyydenosoitus). Autot pistävät Myrtin vähän miettimään, kun niin kovaa ja äänekkäästi huristavat ohi. Niitä on nyt pikku lenkeillä ihmetelty, jonain päivänä pitäisi lähteä kaupungille oikeaa vilinää katsomaan. Hihnalenkkeilystä puheenollen, se on nyt alkanut sujua mukavasti, tosin kyllähän hihnaa vielä kiskotaan ja jos Nuka on mukana, pitäisi koko ajan päästä leikkimään, mutta pääpiirteittäin lenkkeilykin sujuu ilman jarrutuksia ja hihnansyömisiä.
Tässä emo lenkittää mua pihalla.
Mäkin kyllä välillä lenkitän sitä, ihan tasapuolisuuden nimissä.
Mäkin kyllä välillä lenkitän sitä, ihan tasapuolisuuden nimissä.
Ihan aina mäkään en jaksa leikkiä, välillä tulee väsy ihan kesken parhaiden touhujen.
Sit pitää ottaa vähän kauneusunia, että jaksaa taas painaa.
Sit pitää ottaa vähän kauneusunia, että jaksaa taas painaa.
Leikeistä parhaat ovat yhä emon kanssa sinkoilu/paini ja lelujen kurmoottaminen. Purutikut ovat kivoja, tosin emo käy niitä aina välillä varastelemassa, joten tarkanna pitää olla. Hampaat alkavat ilmeisesti kutista enemmänkin, sillä tällä viikolla on aloitettu oikea puruvimma, kaikkeen pitää iskeä hampaansa. Lempikohteita ovat jääkaapin ovi, pistorasiat, tuolinjalat, kaiuttimet, sohvapöytä, keskuspölynimurin rikkaluukku, kengät yms. Jokusen kerran Myrtti on yllätetty myös hakemasta matalammilta pöydiltä tavaraa (nenäliinoja, lasten vaatteita). Eli ei taida neiti ihan niin kiltti ja viaton olla, mitä pienempänä antoi ymmärtää ;) No, onneksi pienet hampaat eivät vielä ihan hirveitä tuhoja saa aikaiseksi. Lapsetkin jo tietävät, että kun Myrtti järsii jotain kiellettyä, pitää äkkiä viedä luvallinen lelu tilalle.
Lapset oli jätttänyt mulle tällaisen pupun lattialle. Äiskä oli tosi ylpeä, kun mun metsästysvaistot heräs heti. Mä sit vähän kuskasin sitä ympäriinsä, mut en mä kauaa jaksanut. Sit se jotenkin mystisesti katos johonkin "lastenhuoneeseen", harmi. Meistä olis voinut tulla ystäviä.
Kattokaa, mä oon saanu emon kaadettua! Huraa!
Tässä meillä on Nalan kanssa matsi menossa. Nalan kanssa on muuten kiva riehua, mut mä en oikein ehdi sen alta pois. Sit mä vaan meen selälleni ja näytän söpöltä, niin se alkaakin vaan pussailla. Silloin on hyvä hetki napata sitä korvista.
Sisäsiisteyskin toimii yhä mukavasti, nyt lattioilla on enää jokunen sanomalehti, joihin välillä vielä pisuja tulee (no, joskus vähän ohikin). Useimmiten selvitään 1-5 sisäpisulla päivässä, öisin useimmiten tulee kaikki ulos. Myrtin pissanpidätyskyky on selvästi kasvanut luovutusiästä, enää ei tarvitse puolen tunnin välein ravata ulkona. Muutaman kerran neiti on vinkunut, päässyt ulos ja mennyt heti kakalle, tiedä sitten onko ne ollut vain vahinkoja vai ymmärtäisikö tuo vähän jo ulospyytämisen päälle. Tulee niitä kakkoja kyllä välillä sisällekin, ei tosin enää joka päivä.
Me ulkoillaan emon kanssa tosi paljon. Emolla on tosi usein kiire johonkin, mutta ei se oikein taida tietää mihin, kun juoksee vaan ympyrää. Mä sitten yritän sitä ottaa kiinni ja kertoa, että ei mun luo tarttis juosta kun oon ihan vieressä. Viime aikoina oonkin välillä pysynyt vähän aikaa emon vauhdissa mukana! Isona aion mennä ohi!
Lisäys: Mittasin sittenkin säkän, Myrtin erittäin pontevista vastalauseista huolimatta. Se oli noin 26 cm. Jalat ovatkin ottaneet oikein kunnon kasvuspurtin, erityisesti takajalat. Toivottavasti etujalat tulevat perässä... :) Nukan säkäksi sain 36,5 cm, mikä täsmää aika hyvin agility-/näyttelymittausten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti