28.7.2013 - Myrtti 12 viikkoa

Pikkuinen Myrtti onkin jo 12-viikkoinen nuori neiti! Pari viikkoa vierähti taas heilahtaen ja huomenna ollaan jo hakemassa ensimmäisiä rokotuksia. Tänään käytiin taas puntarilla ja erittäin epätarkassa säkämittauksessa, niiden mukaan neiti olisi tasan 5 kiloa ja 28,3 cm!

Mä yritän maksimoida hyvät unet ottamalla käyttöön kaksi sänkyä yhtäaikaa!
Jätin sentään emolle vielä yhden...

Myrtin elämässä ei mitään suurta ja mullistavaa ole tapahtunut, normaalia perhe-elämää on vietetty, temppuja opiskeltu, käyty tutustumassa erilaisiin paikkoihin, ihmisiin ja kamuihin ja sen sellaista. Pari viikkoa sitten kaivettiin esiin näyttelyremmi ja siinä Myrtti osaa jo hienosti tallustella, ainakin meidän keittiössä. Näyttelykehä voi olla vähän haastavampi paikka, mutta askel kerrallaan... Kauniisti seisomistakin harjoitellaan sinnikkäästi, paikallaan pysyminen tuottaa vielä ongelmia, mutta sentään neljä tassua ovat maassa, joten se on hyvä alku ;) 

Tässä mä taas seisoskelen, niin kaukana äiskästä,
että  se sai vahingossa otettua musta hienon kuvan.
Harmi, täytyy tsempata vähän enemmän!

Paikallaan pysymisestä puheenollen, Myrtti on äärimmäisen taitavasti oppinut nyt odottamaan lupaa, ennenkuin saa ottaa ruokaa. Sitähän on jo jokunen aika harjoiteltukin ja nyt näkyy että neiti ymmärtää mistä on kyse! Enää ei hivuttauduta hiljalleen kuppia kohti, vaan neiti seistä nököttää paikallaan kunnes annetaan lupa. Täytyy varmaan näyttelyihinkin ottaa ruokakuppi mukaan, jos sillä neidin saa paikalleen...

Muuten on harjoiteltu jokseenkin samoja juttuja kuin tähänkin asti, uutena temppuna "pyytäminen" (eli koira nousee istumaan pyllyn päälle, etutassut ilmassa). Myrtti tajuaa homman idean, mutta tasapaino ei riitä ylhäällä pysymiseen ilman tukea äiskän tassuista.

Energiaa kulutetaan lähinnä painimalla emon kanssa, joskin viime aikoina on käyty lähes päivittäin huskyjen tarhassakin painimassa. Ihanaa, kun kaikki koirat ja lapset tulevat keskenään niin mukavasti juttuun, joskus uskaltaa itsekin vähän höllätä ja räpäyttää silmiä. Kavereiden koiriakin pyritään tapaamaan, että Myrtti näkisi mahdollisimman paljon erilaisia (kilttejä) koiria. Energiaa saa kulumaan myös hihnalenkeillä, yksinään Myrtti osaa jo hienosti kävellä tien reunassa lähes vetämättä, mutta emon ollessa mukana on kauhea hinku päästä painimaan ja veto on sen mukainen. 

Ei tarvinne selittää mitä tässä taas puuhataan? Emo vei mun lelun!

Autoilua harrastetaan säännöllisesti, välillä huudetaan enemmän, välillä vähemmän. Mutta aina silti jokun verran :) Paikallisella torilla on käyty ihmettelemässä ihmispaljoutta (tai no, tämä on vain Hyvinkää...), eikä Myrtti siitä ollut moksiskaan. Kakatkin piti tekaista hienosti tien sivuun keskellä kylää. Ja tokotemppuilu onnistui omistuisesta ympäristöstä lukuunottamatta. 

Hoitotoimenpiteitäkin on treenailtu, kynsienleikkuu on ihan ok, harjaus oli tosi hauskaa, vähän niinkuin rapsutusta! Eipä tässä vielä olla keksitty, mistä tuo neiti hermostuisi, eikä kyllä haittaa vaikka jäisikin selvittämättä... Tai no suihku on vielä kokeilematta, sen voisi kuvitella olevan kamalaa kun lätäkötkin ovat jo vähän epäilyttäviä.

Mussa on vähän sylikoiran vikaa...
Iskän on pakko ottaa mut aina iltaisin viekkuun sohvalle,
koska muuten huudan niin kovaa että lapset heräävät.
Se on niitä juttuja, jotka opin ihan ekana tässä talossa
eikä siihen tarvittu ees lihapullaa!

Kyl mä noista lapsistakin tykkään, vaikka ne välillä vähän satuttaa mua.
Mut niinkuin toi isompi sanoo, niin "ei se haittaa, se oli vahinko".
Mä kans yritän aina äiskälle vikistä samaa,
kun "vahingossa" puren sitä varpaasta.

Sisäsiisteyskin on taas edistynyt, aina välillä tulee jo (sisä)pissattomia päiviä. Yöllä ei pissoja ole sisälle tullut moneen viikkoon, yöllä tosin kyllä käydään kerran tai pari ulkona. Päivärytmissä olisi vähän toivomisen varaa, Myrtin päivä kun alkaa joskus 5-6 välillä, mutta toisaalta kohta on meilläkin paluu arkirytmiin ja kuuden herätyksiin, niin ehkä se on hyvä jo itsekin tottua aikaisiin herätyksiin.

Yksinoloakin on Myrtille tullut paljon (ei tosin vielä yhtään ihan yksin olemista, emon seura on kuitenkin aika tärkeää), mutta eipä tässä parin viikon aikana ole tainnut yksiäkään pissoja tulla sisälle niiden aikana, vaikka pisimmät keikat ovat olleet yli 5 tuntia. Eikä paikkoja ole tuhottu :) Tuhoja tosin välillä tehdään ihmisten läsnäollessa, mutta onneksi ei kuitenkaan kovin pahoja.

Hah, pääsen mä välillä yksinkin sohvalle!
En tosin ihan itse. Ja en mä uskalla alas tulla,
äiskä tai iskä käy mut nostamassa kun vähän huudan.
Hyvin nekin on temppuja oppinut tekemään.