18.1.2013 - Pakkaslenkki

Lämpömittari näytti -22°C, mutta sehän ei meitä estänyt ulkoilemasta. Mahtava auringonpaiste, metsätie jossa ei liiku ketään, lähes umpihanki, edessä uimaranta. Johanna ja Nuka viettivät puolisen tuntia laatuaikaa ja mukana kulki tietysti kamera. Nukan hihna ei ollut edes mukana matkassa, joten Nuka sai lämmitellä parhaaksi katsomallaan tavalla - Nukan mielestä se tarkoittaa kovaa juoksemista.

Nuka ja Nukan henki.

Kukkuu!

Paistattelua paisteessa.

Kävi ihan liikunnasta tämä lenkki.

Näin lähelle järveä Nuka uskaltautuu vain,
kun järvi on kiinteässä olomuodossa.

Ja taas mennään.

Tassujenputsaushetki.

13.1.2013 - Vetopäivä!

Huskyihmisillä tunnetusti hommat vähän karkaavat käsistä, niin koiramäärän kuin monen muunkin asian suhteen. Mekin aluksi puhuimme vain muutaman kaverin kanssa, että jonkinlainen yhteisvedätys olisi kiva. No, lopulta paikalla oli naapureita, treenikavereita, sisaruksia sun muita kissankumminkaimoja ja ihmis- ja koiramäärä oli melkoinen. Mutta sehän on vain hyvä asia. Tässä hieman kuvakavalkadia siitä, kuinka tammikuista sunnuntaiaamupäivää voi parhaillaan viettää!

Ihmisiä ja koiria, pääasiassa siperialaisia, mutta jokunen alaskalainen ja "vääränrotuinenkin" oli mukana. 15 aikuista ihmistä, 5 lasta, 24 koiraa, 6 valjakkoa. Hälinää riitti.

Valmistaudutaan lenkille.

Reen valmiiksi virittelyä, pikku apulainen kertoo mitä pitää tehdä.

Ensimmäinen valjakko saatiin matkaan!

 

Meidän oma valjakkomme (vahvistettuna Ladyllä) lähti matkaan toisena.

Ihan ilman kommelluksia ei selvitty, mutta ainahan sitä jotain sattuu ja tapahtuu. Kolmannessa valjakossa oli mukana mm. Nalan sisko Kiana.

 

Kirsti koirineen lähti matkaan päivän pienimmällä "vain kolmen koiran" valjakolla.

Toinen kolmen koiran jengi, "juoksuinen narttu" -valjakko lähti viimeisenä, koirat olivat tosin valmiusasemissa jo aiemmin.

 

Meidän jengi lähestyy taukopaikkaa.

Määränpää oli tämä ihana iso kota Lopella. Ne ketkä eivät valjakolla matkustaneet, tulivat paikalle tylsästi autolla.

Ensin huollettiin koirat, sitten ihmiset.

Ihmisten huolto käsitti makkaraa, lihapiirakoita, lihapullia, kahvia, kaakaota, mehua, glögiä, muffinseja yms. perinteisiä nuotioherkkuja.

Koirat ottivat rennosti ja lepäilivät paluumatkaa varten.

 

Teron valjakko rentoutuu.

Nuotion ääressä oli tunnelmaa.

Makkara maistui perheen pienimmillekin.

Paluumatkalle osa valitsi hieman lyhyemmän reitin, sillä kaikki koirat eivät ihan huippukunnossa olleet ja mukana oli paljon nuoriakin koiria. Kaikenkaikkiaan reitti oli noin 9 km suuntaansa, lyhyempi reitti noin 7,5 km. Maasto oli suhteellisen haastavaa ja mäkistä. Onneksi keli oli oikein suosiollinen, pikkupakkanen eikä kovaa tuulta. Hienosti kaikki koirat (ja ihmiset) suoriutuivat!

6.1.2013 - Nukan ensimmäiset viralliset kisat

Kun ensimmäistä oikeaa starttia vetkuttaa siihen, että koira on jo pitkälti päälle 3v, on hyvää aikaa kerätä itselle kamalia suorituspaineita ensimmäisiä kisoja varten ;) No ei vaan, kyllähän sitä tiedostaa, että harva uraansa nollavoitoilla aloittaa, tai edes jonkinlaisella tuloksella. Niinhän siinä meillekin sitten kävi, että Lempäälästä kotiintuomisina oli vain tyhjä kilpailukirja, mutta ei se meidän maailmaa kuitenkaan murskannut. Radoilla oli paljon positiivista, josko vähän sitten sitä negatiivistakin.

Osallistuimme siis kahteen rataan, ensimmäinen oli agilityrata, toinen hyppyrata. Agilityrata oli Johanna Nybergin käsialaa ja kiva rata olikin, vaikka pari ikävää käännöstä ja puolenvaihtoa siellä olikin. Meidän kisat päättyivät tosin jo esteeseen nro 2 ;) Nuka toisti sen mitä teki edellisviikonloppuna Janakkalassa, eli kieltäytyi hyppäämästä ja kierteli joka toisen hypyn. Ensimmäisen hypyn kyllä hyppäsi kun en antanut muuta vaihtoehtoa, mutta toisen sitten jo kiersi ja ennenkuin ehdin kissaa sanoa niin Nuka oli hypännyt jo väärinpäin kyseisen hypyn. No, eipä siinä muuta kuin harmitus takaraivoon ja loppurataa tekemään. Radan yhteensä 11 hypystä Nuka taisi ensin kiertää 5, joten sitä voisi jo kutsua vähän ongelmaksi. Positiivista oli se, että kaikki muut esteet menivät ihan ongelmitta, kepeillä ei mitään hätää, Nuka osasi laskea 12 asti (aika tarkasti tosin ohjasin varmuuden vuoksi), keinulla meinasi jopa tulla kiire kun normaalista hidastelusta ei ollut merkkiäkään, putkiin irtoiltiin nätisti, rengas meni ongelmitta, ainoastaan A:n alastulo oli normaalin (ärsyttävän) hidas. Nuo hypyt tosiaan (jälleen kerran) pilasivat koko homman. Hyppykorkeus oli 40cm, mikä on Nukan mielestä aivan liikaa. Ihan hirveästi ei ollut luottoa lähteä hyppyradalle tämän suorituksen jälkeen...

Hyppyrata oli Asko Jokisen tuomaroima, vähän kimurantimpi kuin ensimmäinen rata. Ja täynnä hyppyjä, kuinkas muuten. Tällä kertaa päästiin sentään esteelle nro 12 ennen hylkyä, joka olikin ihan samanlainen kuin ensimmäisellä radalla. Nuka ohitti renkaan, jonne ohjasin ehkä vähän huonosta kulmasta ja tuli sen samantien väärinpäin takaisin. Ja taas harmitti, koska muuten se olisi ollut kuin ollutkin nollarata. Ratojen välissä olimme käyneet hieman treenailemassa hyppyjä ja itse radalla ne menivätkin nyt yllättäen suhteellisen hyvin, pientä epävarmuutta Nukalla näkyi tosin olevan alussa (ja se ilmeni äiskän komentamisena, ai että se osaa kyllä haukkua kun sillä päällä on). Kepit menivät taas virheettä, joskin hitaasti, ja parasta oli se, että keppien jälkeen takaaleikkaus aika vaikeassa kulmassa olevaan putkeen meni nappiin (itse asiassa ohjaaja hämmästyi tästä niin, että meinasi unohtaa ohjata koiran seuraavalle esteelle ;) ). Pari kieputusta/takaakiertoakin onnistuivat suhteellisen hyvin (vaikka taas piti komentaa äiskää), mutta sitten homma tyssäsi renkaalle. Renkaan jälkeen oli vielä 5 esteen vauhtisuora suorine putkineen, joten äiskäkin pääsi vähän treenaamaan vauhtia. Iloisesti yllätyin siitä, että pysyin kuitenkin (lähes) Nukan perässä ja loppuratakin siis meni nollana.

Ratasuoritukset olivat siis sitä mitä jokseenkin osasin odottaakin, mutta se mikä yllätti, oli Nukan käytös radan ulkopuolella. Kyllähän sitä vähän rähjättiin ja häkistä muristiin, mutta todella hyvin Nuka taas sieti muita koiria, kun hallia pitkin lämmiteltiin/kuljeskeltiin. Ulkona saatiin jopa uusi kaveri, kun Nuka innostui (hieman hermostuneena) keikuttamaan pyllyä kivalle poikakoiralle. Siinä mielessä olen ihan luottavaisin mielin Nukan kisauraa ajatellen, uskoisin että esteidenkierrot yms. ongelmat poistuvat, kun vaan saadaan lisää kokemusta muista halleista ja kisatilanteista. Ja kunhan äiskä saa minimoitua omat paniikkinsa, kyllähän sekin Nukan suoritukseen vaikuttaa kun äiskä vaan kimittää hädissää käskyjä ;)