perjantai 31. toukokuuta 2013

31.5.2013 - Päivän sana: paini

Lapsoset ovat taas kasvaneet ja voimistuneet ja sen alkaa huomata, koko ajan pitää olla painimassa. Hampaiden tarkoitus alkaa käydä selväksi ja leluihinkin on jo tutustuttu. Pennut ovat kovin reippaita, ovat jo innolla lähteneet tutkimaan kasvattajien kotia siihen luvan saatuaan. Äänijänteetkin ovat selvästi vahvistuneet ja piipitys alkaa muuttua kunnon koirien ääneksi, haukuksi ja murinaksi.Onneksi iso osa ajasta kuluu silti  nukkuen - ja syöden.







sunnuntai 26. toukokuuta 2013

26.5.2013 - Pennut 3 viikkoa

Taas on viikko hujahtanut eteenpäin ja pennuista on tullut jo ihan isoja koiria. Tai ainakin isompia kuin edellisviikolla. Jalat kantavat jo eteenpäin, joskin liukkaalla lattialla meno on lähinnä räpiköimistä. Kunnon alustalla sitten mennään eikä meinata. Osa tyypeistä on jo ylittänyt kilon rajan ihan reilustikin, pienimmät sitten keräävät massaa vähän hitaampaan tahtiin. Nuka ei oikein jaksa viettää maratonimetyshetkiä, joten nopeimmat syövät, hitaat vähän vähemmän ;) 

Kolmen viikon kunniaksi pääsi nuori neitimme Sennikin mukaan katsomaan pentuja. Senni hoivasi pentuja parhaan kykynsä mukaan ja pennuilla ei tuntunut olevan minkäänlaista aristelua, ilmeisesti Tuulikaislan-pojat ovat kouluttaneet pennut jo hyvin sietämään lasten kosketusta.

Tupliksella sujuu jo kävely näin hienosti.

Sukkis - oman elämänsä sankari.

Pieni muru Viiru.

Piirto-poikanen.

Viimeisin (ja vähäisin), NeitiX.

Rakkautta ensi silmäyksellä - puolin ja toisin. Senni NeitiX

Mitäs me tytöt.

Tuulikaislan-pennut ovat hyvin lapsiarkoja ;)

Kyllä nää kaikki saadaan syliin mahtumaan.

Sukkista halituttaa.

Tupliksella tuli ilmeisesti vilu.

Piirto on tarkka poika, pissa osuu juuri sanomalehtien väliin.

Pieniä painiyrityksiä.

Veli ja sen sisko (Sukkis ja NeitiX).

Nelistään tulee hyvät unet.

Taas syödään, NeitiX:llä mielenkiintoinen tekniikka.




keskiviikko 22. toukokuuta 2013

22.5.2013 - Pennut esittäytyvät yksitellen

Viisikko esittäytyy nyt yksitellen, ikää muruilla on kuvissa kaksi viikkoa. Jalat alkavat jo kantaa ja silmätkin ovat lähes kaikilla auenneet. Flunssa sen sijaan vähän vaivaa, toivottavasti mokamasta päästään pian eroon!

Tuplatäplä, eli isompi tyttönen.

Piirto, keskimmäinen poika.

NeitiX, pienempi tyttö (vaikka masusta päätellen olisi isompikin...)

Sukkis, iso poika. Kuvasta selvinnee mistä on nimensä saanut.

Viiru, pieni piiperopoika. Silmätkin ovat jo auki.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

12.5.2012 - Pennut 1 viikkoa

Äitienpäivänä pentuset viettivät 1-viikkoissynttäreitään. Painoa pennuille on jälleen kertynyt mukavasti, neiti X on jopa jo ehtinyt tuplaamaan syntymäpainonsa ja kirimään pienimmän pojan ohi, mutta kolme isompaa sisarusta menevät silti omilla satalukemillaan. Vauhtikin on vauvoilla lisääntynyt, ryömiminen on ja varsin tehokasta ja määrätietoista. Äänijänteetkin on saatu viritettyä kuntoon ja pentulaatikosta kuuluukin usein kovaa piipitystä. Nuka luonnollisesti yrittää olla kuulematta moisia piipityksiä, mutta urhoollisesti silti tekee velvollisuutensa emona pikkuiset ruokkien ja puhtaana pitäen.

Neliömuodostelmakin on jo opittu.

Nuka on porrastanut ruokailut, ettei tule turhaa tunkua tisseillä.

Tykkään susta!

Arvaatteko kenellä ei ole enää nälkä?

Riviin järjesty! Tissiin tartu!

Vähän Nukakin suostuu hempeilemään.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

8.5.2013 - Pennut jo 3 vrk!

Kolmessa päivässä on jo tapahtunut selkeä muutos ja pennut ovat kasvaneet ihan silmissä. Kymmeniä grammoja oli kaikille tullut lisää painoa, eli Nukalla on todellakin maitobaari auennut reippaasti ja pennut ovat oppineet käyttämään sitä hyväkseen. Pienen alkukankeuden jälkeen Nukasta on kuoriutunut oikein hyvä emo, joka huolehtii tunnollisesti pennuistaan, mutta joka kuitenkin muistaa viettää myös omaa aikaa, eli pentusten ollessa tyytyväisiä käy mielellään muunkin (ihmis)lauman luona aikaa viettämässä.

Pentuset ovat tietysti vielä varsin avuttomia, sokeita, kuuroja ja lähes jalattomia (ryömiminen sentään sujuu), joten niistä nyt ei vielä oikein osaa sanoa muuta, kuin että syötävän suloisia ne ovat. Kuvat kertonevat enemmän kuin sanat.

Pennut läjässä.

Vähän voitaisiin halailla...

Nää ois niinkun mun vauvoja.


Ison tytön iso kieli.

Vasta 3 päivää ja jo hyppivät silmille...
 
Nukkukaa rauhassa rakkaat, äiti valvoo...

Köllöttelyä.

Riviin järjesty! Pennuilla on tiukka kuri jo pienestä -
Nuka on opettanut rivimuodostelman pennuille ;)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

5.5.2013 - Pennut maailmassa

Viimeiset masukuvat jäivät päivittämättä, koska synnytystä odottelin vasta alkuviikolle, vaikka lauantaina tulikin täyteen jo 63 vrk ensimmäisestä astutuksesta. Nuka oli kuitenkin kellontarkka ja synnytys käynnistyi lauantai-illasta. Jo aamulla oli havaittavissa merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, lämmöt olivat alakanttiin ja Nuka jätti aamuruuan syömättä (!). Illalla kahdeksan jälkeen tuli sitten se pitkään odotettu puhelu, supistukset olivat alkaneet, joten starttasin auton kohti Hämeenlinnaa. 

Perillä olin hieman ennen yhdeksää illalla. Vedet olivat menneet, mutta supistukset olivat kadonneet, joten niitä metsästettiin sitten pihalla kävelemällä. Onneksi oli yksi kevään kaunempia iltoja! Ulkona supistuksia tulikin, mutta sisällä ne taas rauhottuivat. Yhdeksän ja kymmenen välillä käytiinkin aina välillä pihalla, kävelemässä ja suolistoa tyhjentämässä. Pikkuhiljaa supistuksetkin alkoivat taas voimistua. 

Supistusten välillä Nuka otti oikein rennosti ja kävi aina pienille unille. Supistusten aikaan Nuka oli hieman hämillään, koska yritti jatkuvasti pitää itsensä puhtaana, pesästä puhumattakaan. Jokaisen supistuksen jälkeen piti kääntyä nuolemaan pesää ja tarkistaa, ettei vaan pentu ollut syntynyt. 

Supistuksia tuli ja meni, mutta pentua ei vaan näkynyt. Sisätutkimus paljasti, että todennäköisesti sieltä oltiin tulossa pylly edellä ja vaikka supistukset olivatkin tehokkaita, ei pentu edennyt kanavassa. Puoli kahdentoista maissa alettiinkin siis valmistautua autoajelua ja lääkärireissua varten, varsinkin kun supistuksetkin alkoivat taas olla hiipumaan päin ja niissä oli yhä pidempiä taukoja.

Puolenyön jälkeen olimme Hattulan Vethausissa, jossa lääkäri ultrasi Nukan ja ehti jo pelästyttää meidät kunnolla, kun ei aluksi löytänyt sykettä ensimmäiseltä pennulta. Lopulta syke kuitenkin löytyi ja me huokasimme helpotuksesta. Lääkäri totesi saman kuin Kristiina jo aiemmin, pentu on tulossa häntä edellä ja ei etene kanavassa. Leikkaus oli siis ainoa vaihtoehto. 

Leikkaus sujui hyvin ja pennut saatiin nopeasti ulos. Hankalan tarjonnan lisäksi ensimmäinen ja toinen pentu olivat osittain päällekäin ja jumissa toisissaan, joten luonnollista kautta sieltä ei missään nimessä olisikaan mitään tullut ulos. Pentuja syntyi yhteensä 5, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Me saimme pennut ihmeteltäviksi sillä välin kun Nuka vielä heräili leikkauksesta.

Paperisodan jälkeen kiisimme samantien takaisin Hämeenlinnaan ensiaterialle. Nuka ei tahtonut nähdäkään vauvojaan, vaan murisi niille ja pennuilla ei ollut mitään havaintoa mistä ruokaa saisi. Lopulta kuitenkin pennut saatiin ohjattua aterioimaan, joskin aluksi saivat hieman lisäravintoa kun homma ei näyttänyt edistyvän. Nukakin malttoi sen verran rentoutua, että pennut saivat pienet maistiaiset maitoa. 

Ruokailun jälkeen minä lähdinkin ajelemaan takaisin kohti Hyvinkäätä, että saisin edes muutaman tunnin nukuttua. Kuvia pennuista on jokunen, mutta paremmat yksittäiskuvat jäivät vielä ottamatta, kun pentuset keskittyivät tärkeämpiin asioihin. Eiköhän niitäkin kuitenkin lähipäivinä saada. Toivon mukaan Nukan äidinvaistot sieltä pikkuhiljaa heräilevät ja Nuka pääsee nauttimaan äitiydestä!

Tännekin blogiin varmasti ilmestyy aina välillä pentukuvia, mutta virallinen kasvattajien pentublogi löytyy Tuulikaislan-blogista!