s. 4.4.2011
Isä: Kuuhaukun Karvainen Kasku
Emä: Lumenlaulun Oodi Kuulle
Kun saimme kuulla että Veera ja Nero saavat keskenään pentueen, aloimme miettiä josko sieltä meille yksi pentu jäisi. Aika oli kyllä vähän huono, kun ihmisvauvaa myös odottelimme, joten päätimme että ehkei nyt tällä kertaa kuitenkaan meille koiravauvaa otettaisi. Kumpikin kuitenkin omassa mielessään kypsytteli ajatusta ja Johanna sen vihdoin ääneen sanoi vähän ennen Veeran synnytystä: kyllähän meille ehdottomasti tulee omien koirien jälkikasvua, sehän on selvä. Mutta narttua ei kyllä oteta, koska Veeralla oli kasvattajan luona ollut vaikeuksia muiden narttujen kanssa. Sitten Veera synnytti kolme ihanaa pientä neitiä ja meille oli ihan selvä, että meille tuleekin narttu. Pentua emme päässeet valitsemaan, sillä Nala tuli sijoitukseen ja kasvattaja hänet meille siis valitsi.
Nala on meidän koiristamme se duracell, aina menossa ja vauhdissa. Sivulle, eteen, ylös, alas, paikallaan voi olla vain sen aikaa kun hellitään. Tästä syystä Nala on vetomielessä ehkä jopa paras koirista, takuuvarma into, melko hyvä miellyttämisenhalu (tottelee käskyjä), voimaakin alkaa jo löytyä vaikka nuori koira onkin.
Lasten kanssa Nala on aivan mahtava, vaikka kaikki meidän koiriamme ovatkin lapsivarmoja, on Nala se hössöttävä pusukone jonka jäljiltä kukaan ei ole kuiva. Välillä tietysti iso koko tekee tepposensa ja pusuttelua täytyy vähän hillitä. Nala(kin) rakastaa hellittelyjä, painimista äiskän ja iskän kanssa, Nukan kanssa juoksentelua ja uimista.
Nalan huvittavin ominaisuus on kaunis valkoinen irokeesi niskassa. Irokeesi on peritty Veeralta, hänellä se tosin on samanvärinen kuin muu turkki, joten sitä on vaikea nähdä muulloin kuin karvanlähtöaikaan. Nalan keesi sen sijaan on niin kirkkaan valkoinen, että sitä ei voi olla havaitsematta. Oma pieni punkkarimme <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti