Nuka

 Tuulikaislan Zapphire Prisca "Nuka"

s. 26.8.2009

Isä: JMV-08 SUCH Stars Of't Rooise Maikel

Emä: Fin MVA Wishdecoy Prisca Nicole

Terveys:
Lonkat A/A
polvet 0/0
silmät (07/12) terveet

n. 37 cm/ 9,5 kg

pentublogi (josta kuvat ovat hävinneet)

Nuka syntyi loppukesästä 2009 Hämeenlinnassa pentueensa ainokaisena ja tuli meille sijoitukseen syksyllä 2009, samana päivänä kuin Johanna jäi äitiyslomalle Senniä odottaessaan. Nukan pentuaika oli vähintäänkin haastava, Nuka kun ei ole se ihan välkyin tapaus, vaan vaatii kaiken oppimiseen paljon aikaa, toistoja ja hyvin lempeää otetta. Sisäsiisteyskasvatuskin tuotti vaikeuksia, mutta lopulta Nuka kuitenkin oppi kaiken mitä pitikin ja paljon enemmänkin!

Nuka eleli ensimmäiset vuotensa Nellan kaverina tarkassa kurissa ja nuhteessa ja siitä Nukalle on valitettavasti jäänyt hieman traumoja, Nuka ei luota yhteenkään koiraan (omiemme lisäksi) ja on muutenkin kovin arka uusien ihmisten, tilanteiden ja paikkojen suhteen. Päivä päivältä kuitenkin harjoittelemme elämää ilman Nellaa ja jonkin verran Nuka onkin saanut takaisin uskoansa elämään. Ihmiset eivät enää niin paljoa pelota, julkisella paikalla pystyy jo kävelemään ihan normaalisti, kunhan vieraat koirat eivät ihan iholle tule. Koiratapahtumissakin pystymme jo melko normaalisti olemaan, toki Nuka suurimman osan ajastaan viettää silloin lempihäkissään, siinä ainoassa paikassa jossa on turvallista rauhottua kodin ulkopuolella. 

Arkuuden lisäksi Nuka on erittäin vauhdikas ja energinen, lapsirakas (lastenvaunut ja pulkat saavat neidin ihan sekaisin), nopea, tottelevainen, ruokaa rakastava koira ja nyt kolmen vuoden jälkeen myös aika helposti tulkittavissa. Onneksemme Nuka ei ole koskaan osoittanut mitään hermoilun merkkiä kovista äänistä (ilotulitteet, ukkonen) ja arkuudestaan huolimatta ei kuitenkaan ole yhtään aggressiivinen. Hellittelyistä Nuka ei kamalasti tykkää, edes se oman ihmisen kosketus ei yleensä ole kovin tervetullutta. 

Nuka harrastaa kovasti Johannan kanssa agilitya, treenattu on syksystä 2010 ja ensimmäisiin virallisiin kisoihin osallistuimme vasta alkuvuodesta 2013. Nukan kanssa kun sanonta "hiljaa hyvä tulee" käy tutuksi. Näyttelyissäkin olemme jokusen kerran käyneet, hyvin vaihtelevin arvosanoin. Nuka kehittyi melko myöhään, joten pentumaisesta ruumiista on rankaistu useampaankin otteeseen. Tokoakin Johanna haaveili joskus harrastavansa, mutta Nukalle se on liian stressaava laji, joten sitä puuhaillaan vaan joskus kotioloissa.