Loppukesän epikset menivät niin kivasti, että päätin kokeilla ihan oikeitakin kisoja. Ei olisi pitänyt, niille 28 eurolle olisi ollut paljon parempaakin käyttöä. Ajelimme Porvooseen kahdelle radalle. Keli oli tappavan paahteinen, +29 näytti auton mittari ja varjoa ei näkynyt kentän lähistölläkään. Koiran onneksi sai varjoon ratojen välille, mutta itse oli kökötettävä paahteessa jos meinasi nähdä mitä radalla tapahtuu.
Suorituksia en edes jaksa alkaa analysoida, Nukaa ei taas pätkääkään kiinnostanut, laahusti perässä, kierteli useimmat hypyt, kieltäytyi kontakteista, ainoa johon sai vähän intoa juosta oli putki (johon ei kyllä siinä kohtaa kuulunut mennä). Sinnittelimme kuitenkin radan loppuun, mikä nyt ehkä sinänsä oli tyhmää, kun keli oli vaativa ja koirasta näki ettei kiinnostanut.
Toinen rata oli hyppyrata, erittäin tarkalla ohjaamisella pääsimme kaksi kolmasosaa radasta virheittä, tosin kamalan hitaasti. Verottaa kummasti vauhtia, kun joka esteelle pitää koira saattaa kädestä pitäen ja suunnilleen heittää yli. Sitten tuli lempieste rengas, itsellä oli sen verran vauhtia, etten nähnyt takaviistosta menikö Nuka sen kunnolla vai oikoen. Ilmeisesti ei mennyt, koska hyllyksi meni rata seuraavalla esteellä. Nukakin istahti jalkojen juureen, joten kävelimme pois ja lähdimme pikavauhtia kotiin elätellen toiveita, että tämä päivä voidaan taas pyyhkiä joskus muistista.
Jaa että koska kisataan seuraavan kerran? Tekisi mieli sanoa, että ei ikinä, mutta eihän se niin mene kun itse on niin kilpailuviettinen. Syksyllä, hallikauden startattua, ehkäpä omassa hallissa? Jos Nuka sielläkin vaan kiukuttelee, niin sitten loppuu tekosyyt säästä, vääränlaisista esteistä, yms. Sitten ollaan vaan ihan rehellisesti surkeita ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti