13.9.2013 - Myrtin kuulumisia

Myrtti-neiti täytti jo neljä kuukautta ja on jo kovin iso koira. Ainakin omasta mielestään. Ja ilmeisesti monien muidenkin. Koirakentällä Myrttiä luultiin Nukaksi, kunnes käytös paljasti totuuden. On niissä siis samaa näköäkin aika reilusti... Montaa senttiä ei Myrtiltä puutu Nukasta. Edellinen mittaus on parin viikon takaa, 32,5 cm, mutta kyllähän parissa viikossa ehtii kasvaa vaikka kuinka...Painoa Myrtillä oli viime sunnuntaina 7,6kg. Jokseenkin saman verran kuin Nukalla vastaavassa iässä.

Myrtti on yhä samanlainen iloinen hössöttäjä kuin aina ennenkin. Hammaskalusto vaihtuu kovaa vauhtia, mikä tarkoittaa sitä että joka paikkaa pitäisi nyt riepotella ja tuhota. Onneksi useimmiten neiti pitäytyy luvallisissa tavaroissa, tosin välillä pitää sitten lasten sukkia yms. käydä varastamassa. 

Sisäsiisteys on nyt siinä pisteessä, että Myrttiä voisi väittää sisäsiistiksi. Satunnaisia vahonkoja vielä toki käy, mutta ne ovat lähinnä omistajien laiskuudesta kiinni. Öisin ei tehdä enää mitään sisälle, eikä myöskään pisimpien yksinolopäivien (7-16) aikana.

Temppuja ollaan opiskeltu satunnaisen säännöllisesti, nyt lähinnä harjoiteltu näyttelyhihnassa kulkemista ja seisomista ja alustavia tokoliikkeitä. Suuremmat tokohommat ajattelin kuitenkin suosiolla jättää alkuvuoteen, kun pääsemme pentukurssille. Näyttelyhommia harjoitellaan nyt myös oman keittiön lisäksi HSKK:n näyttelyharjoituksissa ja jos joskus jostain siunaantuu muutama tunti lisää vuorokauteen, niin ehkä pääsemme johonkin mätsäriinkin. 

Nukan kanssa Myrtti jaksaa yhä leikkiä, leikit ovat tosin muuttuneet hieman pikkupentuajoista. Sisällä mennään toki vielä hammaspainia ja riepotellaan leluja yhdessä (lue: Nuka lakaisee lattioita pennullaan), mutta ulkona leikit ovat pääasiassa juoksu-/jahtausleikkejä vanhan kontaktipainin sijaan. Myrtti ei kyllä enää yhtään häviä vauhdissa emolleen, joten toivoa on myös päästä joskus agilitykentille. Kehonhallinta ei vielä ihan ole Nukan tasolla, mutta onneksi pihanurmikolla ei ole montaa kohtaa johon voisi törmäillä.

30.8.2013 - Nekku kylässä!

Myrtti sai vieraakseen velipoika Nekun. Kyllä sitä leikkiä sitten riittikin, alkuhaukkujen jälkeen. Nuka oli sitä mieltä, että tuollaisten Nekkujen ei olisi suotavaa tulla kyläilemään, mutta sieti kuitenkin poikansa läsnäolon. Mutta hempeilyyn ei kyllä suostunut! Onneksi Myrtti huolehti tuosta sosiaalisesta kanssakäymisestä sitten Nukankin puolesta.

Alkuihmettelyä.

Sitten pistettiin painiksi.

Lisää painia.

Sitä kestikin melkein tunnin.

Nuka piti lapset kurissa ja nuhteessa.

Kaikki yhdessä koossa!

3.8.2013 - Porvoon kisat

Loppukesän epikset menivät niin kivasti, että päätin kokeilla ihan oikeitakin kisoja. Ei olisi pitänyt, niille 28 eurolle olisi ollut paljon parempaakin käyttöä. Ajelimme Porvooseen kahdelle radalle. Keli oli tappavan paahteinen, +29 näytti auton mittari ja varjoa ei näkynyt kentän lähistölläkään. Koiran onneksi sai varjoon ratojen välille, mutta itse oli kökötettävä paahteessa jos meinasi nähdä mitä radalla tapahtuu. 

Suorituksia en edes jaksa alkaa analysoida, Nukaa ei taas pätkääkään kiinnostanut, laahusti perässä, kierteli useimmat hypyt, kieltäytyi kontakteista, ainoa johon sai vähän intoa juosta oli putki (johon ei kyllä siinä kohtaa kuulunut mennä). Sinnittelimme kuitenkin radan loppuun, mikä nyt ehkä sinänsä oli tyhmää, kun keli oli vaativa ja koirasta näki ettei kiinnostanut.

Toinen rata oli hyppyrata, erittäin tarkalla ohjaamisella pääsimme kaksi kolmasosaa radasta virheittä, tosin kamalan hitaasti. Verottaa kummasti vauhtia, kun joka esteelle pitää koira saattaa kädestä pitäen ja suunnilleen heittää yli. Sitten tuli lempieste rengas, itsellä oli sen verran vauhtia, etten nähnyt takaviistosta menikö Nuka sen kunnolla vai oikoen. Ilmeisesti ei mennyt, koska hyllyksi meni rata seuraavalla esteellä. Nukakin istahti jalkojen juureen, joten kävelimme pois ja lähdimme pikavauhtia kotiin elätellen toiveita, että tämä päivä voidaan taas pyyhkiä joskus muistista. 

Jaa että koska kisataan seuraavan kerran? Tekisi mieli sanoa, että ei ikinä, mutta eihän se niin mene kun itse on niin kilpailuviettinen. Syksyllä, hallikauden startattua, ehkäpä omassa hallissa? Jos Nuka sielläkin vaan kiukuttelee, niin sitten loppuu tekosyyt säästä, vääränlaisista esteistä, yms. Sitten ollaan vaan ihan rehellisesti surkeita ;)

28.7.2013 - Myrtti 12 viikkoa

Pikkuinen Myrtti onkin jo 12-viikkoinen nuori neiti! Pari viikkoa vierähti taas heilahtaen ja huomenna ollaan jo hakemassa ensimmäisiä rokotuksia. Tänään käytiin taas puntarilla ja erittäin epätarkassa säkämittauksessa, niiden mukaan neiti olisi tasan 5 kiloa ja 28,3 cm!

Mä yritän maksimoida hyvät unet ottamalla käyttöön kaksi sänkyä yhtäaikaa!
Jätin sentään emolle vielä yhden...

Myrtin elämässä ei mitään suurta ja mullistavaa ole tapahtunut, normaalia perhe-elämää on vietetty, temppuja opiskeltu, käyty tutustumassa erilaisiin paikkoihin, ihmisiin ja kamuihin ja sen sellaista. Pari viikkoa sitten kaivettiin esiin näyttelyremmi ja siinä Myrtti osaa jo hienosti tallustella, ainakin meidän keittiössä. Näyttelykehä voi olla vähän haastavampi paikka, mutta askel kerrallaan... Kauniisti seisomistakin harjoitellaan sinnikkäästi, paikallaan pysyminen tuottaa vielä ongelmia, mutta sentään neljä tassua ovat maassa, joten se on hyvä alku ;) 

Tässä mä taas seisoskelen, niin kaukana äiskästä,
että  se sai vahingossa otettua musta hienon kuvan.
Harmi, täytyy tsempata vähän enemmän!

Paikallaan pysymisestä puheenollen, Myrtti on äärimmäisen taitavasti oppinut nyt odottamaan lupaa, ennenkuin saa ottaa ruokaa. Sitähän on jo jokunen aika harjoiteltukin ja nyt näkyy että neiti ymmärtää mistä on kyse! Enää ei hivuttauduta hiljalleen kuppia kohti, vaan neiti seistä nököttää paikallaan kunnes annetaan lupa. Täytyy varmaan näyttelyihinkin ottaa ruokakuppi mukaan, jos sillä neidin saa paikalleen...

Muuten on harjoiteltu jokseenkin samoja juttuja kuin tähänkin asti, uutena temppuna "pyytäminen" (eli koira nousee istumaan pyllyn päälle, etutassut ilmassa). Myrtti tajuaa homman idean, mutta tasapaino ei riitä ylhäällä pysymiseen ilman tukea äiskän tassuista.

Energiaa kulutetaan lähinnä painimalla emon kanssa, joskin viime aikoina on käyty lähes päivittäin huskyjen tarhassakin painimassa. Ihanaa, kun kaikki koirat ja lapset tulevat keskenään niin mukavasti juttuun, joskus uskaltaa itsekin vähän höllätä ja räpäyttää silmiä. Kavereiden koiriakin pyritään tapaamaan, että Myrtti näkisi mahdollisimman paljon erilaisia (kilttejä) koiria. Energiaa saa kulumaan myös hihnalenkeillä, yksinään Myrtti osaa jo hienosti kävellä tien reunassa lähes vetämättä, mutta emon ollessa mukana on kauhea hinku päästä painimaan ja veto on sen mukainen. 

Ei tarvinne selittää mitä tässä taas puuhataan? Emo vei mun lelun!

Autoilua harrastetaan säännöllisesti, välillä huudetaan enemmän, välillä vähemmän. Mutta aina silti jokun verran :) Paikallisella torilla on käyty ihmettelemässä ihmispaljoutta (tai no, tämä on vain Hyvinkää...), eikä Myrtti siitä ollut moksiskaan. Kakatkin piti tekaista hienosti tien sivuun keskellä kylää. Ja tokotemppuilu onnistui omistuisesta ympäristöstä lukuunottamatta. 

Hoitotoimenpiteitäkin on treenailtu, kynsienleikkuu on ihan ok, harjaus oli tosi hauskaa, vähän niinkuin rapsutusta! Eipä tässä vielä olla keksitty, mistä tuo neiti hermostuisi, eikä kyllä haittaa vaikka jäisikin selvittämättä... Tai no suihku on vielä kokeilematta, sen voisi kuvitella olevan kamalaa kun lätäkötkin ovat jo vähän epäilyttäviä.

Mussa on vähän sylikoiran vikaa...
Iskän on pakko ottaa mut aina iltaisin viekkuun sohvalle,
koska muuten huudan niin kovaa että lapset heräävät.
Se on niitä juttuja, jotka opin ihan ekana tässä talossa
eikä siihen tarvittu ees lihapullaa!

Kyl mä noista lapsistakin tykkään, vaikka ne välillä vähän satuttaa mua.
Mut niinkuin toi isompi sanoo, niin "ei se haittaa, se oli vahinko".
Mä kans yritän aina äiskälle vikistä samaa,
kun "vahingossa" puren sitä varpaasta.

Sisäsiisteyskin on taas edistynyt, aina välillä tulee jo (sisä)pissattomia päiviä. Yöllä ei pissoja ole sisälle tullut moneen viikkoon, yöllä tosin kyllä käydään kerran tai pari ulkona. Päivärytmissä olisi vähän toivomisen varaa, Myrtin päivä kun alkaa joskus 5-6 välillä, mutta toisaalta kohta on meilläkin paluu arkirytmiin ja kuuden herätyksiin, niin ehkä se on hyvä jo itsekin tottua aikaisiin herätyksiin.

Yksinoloakin on Myrtille tullut paljon (ei tosin vielä yhtään ihan yksin olemista, emon seura on kuitenkin aika tärkeää), mutta eipä tässä parin viikon aikana ole tainnut yksiäkään pissoja tulla sisälle niiden aikana, vaikka pisimmät keikat ovat olleet yli 5 tuntia. Eikä paikkoja ole tuhottu :) Tuhoja tosin välillä tehdään ihmisten läsnäollessa, mutta onneksi ei kuitenkaan kovin pahoja.

Hah, pääsen mä välillä yksinkin sohvalle!
En tosin ihan itse. Ja en mä uskalla alas tulla,
äiskä tai iskä käy mut nostamassa kun vähän huudan.
Hyvin nekin on temppuja oppinut tekemään.

27.7.2013 - Myrtillä uusi painikamu

Kävimme Oitissa Nalan ja Veeran kasvattajan luona leikittämässä Myrttiä heidän 1-vuotiaan heelerineidin Täpinän kanssa. Pakkohan se oli kamerakin mukaan ottaa ja "jokunen" kuvakin räppäistä, jotta saa blogiinkin taas sisältöä ;)

Eka mua vähän jänskätti, kun ihan uusi tuttavuus rynni täysillä päälle,
vaikka mulla oli vielä ihmisten pussailut kesken.
Mut sit mä sanoin sille "väk" ja niin meistä tuli kamut.
Mä pistin sen aika äkkiä järjestykseen.

Sen uuden tyypin nimi oli Täpinä. Se olikin ihan täpinöissään kun mä tulin kylään.
Me juostiin tosi paljon ja sitten aina välillä piti vähän painia.

Me osattiin tosi hyvin leikkiä, onneksi olen harjoitellut emon kanssa!
Ja Nalaan verrattunahan tommonen pieni musta on yksi suupala.

Äiskä valkkasi tähän aika paljon sellaisia kuvia, joissa mä olin voitolla
ja onneni kukkuloilla. Totuus oli kyllä se, että aika paljon se Täpinäkin
mua kieritteli maassa ja mä kun olen aika pieni, niin kierin sitten mukana.
Mutta kivaa meillä oli anyway!

Tässä me kirmataan yhdessä kohti auringonlaskua! Tai no päivä oli kyllä vasta alussa
ja oikeestaan me juostaan kun äiskällä oli lihapullaa. Mä voitin tän erän,
mutta ei toi Täpinäkään mikään turha tyttö ollut! Äiskä sanoikin,
että siitä saisi hyvän agikoiran. En tiedä mikä se on, mutta mäkin tahtoisin olla hyvä agikoira.

Parin tunnin painin jälkeen olo oli jo aika väsy. Me oltiin jo niin hyvää pataa,
että käytiin kimpassa juomassa vähän vettäkin kupista. Mä oon vähän kade,
kun Täpinällä on tosi paljon isompi vesikuppi kuin mulla,
mutta toisaalta mun kuppi on pinkki.

Sitten kun ei enää jaksanut juosta, piti alkaa etsiä sapuskaa.
Täpinä on kuulemma tosi hyvä etsiin keppejä ja tällaisen se sitten löysikin
meille purtavaksi. Menin varmuuden vuoksi toiseen päähän keppiä,
on se välillä kuitenkin hyvä pitää pientä hajurakoa.
Mut olipa hyvä keppi hyvän leikin päätteeksi!

19.7.2013 - Nuka epistelee

Nukalla oli oikein agilityntäyteinen viikko, osallistuimme jopa kaksiin epiksiin! Ensimmäiset olivat keskiviikkona 17.7. Mäntsälässä. Mölleihin ei meillä enää asiaa ole, joten kisaavien radalle oli mentävä. Rata olikin mukavan kimurantti, ei mikään nopea juoksurata vaan pyörimistä ja tarkkaa ohjaamista vaativa sokkelo. Ensimmäinen startti meni lähinnä ihmettelyksi. Nuka mietti taas hyppyjä, mennäkö vaiko eikö. Meni sitten kuitenkin, mutta pari kieltoa taisi tuomari näyttää. Keinusta meinasi tulla lentokeinu, mutta onneksi äiskä huusi riittävän kovaa ja Nuka stoppasi juuri ajoissa. Hieman säpsähti alastuloa. Kepeiltäkin otettiin yksi virhe, kun Nuka ei vaan pysty käsittämään että sisään mennään aina samasta välistä, usein kiertää väärälle puolelle jos ohjaaja on keppien oikealla puolella. 

Toinen startti meni sitten paljon näppärämmin, vauhti ei päätä huimannut, mutta nolla tuli silti! Kontakteilla (varsinkin A) tultiin hiiiiiitaasti alas ja keinuakin piti vähän himmailla, mutta ei onneksi näyttänyt saavan mitään kammoja siitä. Kepit meni kerrankin kerrasta oikein, vaikkakin hitaasti (joku vähän otti varman päälle...). Jälkeenpäin mietin että olipa paikalla paljon tutun kuuloisia osallistujia, syykin selvisi viikonloppuna kun katselin maajoukkuekarsintojen lähtölistoja. Samoja nimiä molemmissa skaboissa :) Oltiin Nukan kanssa siis hyvässä seurassa, yksi harvoista ykkösluokan osallistujista.

Perjantaina 19.7 olikin vuorossa RSKK:n järjestämät keskiyön epikset. Onneksi ei sentään keskiyöhön tarvinnut odotella starttia. Nuka oli jo asettumassa yöpuulle kotona, kun pitikin yhtäkkiä lähteä aksaamaan. No, tuskin Nuka sitä niin pahalla otti. Rata oli huomattavasti Mäntsälää yksioikoisempi, pari ikävää ansakohtaa sinnekin oli rakennettu ja yhteen putkeen piti ohjata 180 asteen kulmasta, mutta Nukapa näppäränä neitinä mennä paukutti nollan heti ensimmäisessä startissa! Ja äiskäkin sai ihan tosissaan jo juosta, varsinkin kun rataan oli asennettu parikin suoraa putkea. Hiki tuli. 

Ensimmäisen ja toisen startin välissä oli vain kaksi koiraa, joten kauheasti ei siinä välissä ehditty palautua. Toinen startti oli kuitenkin muuten hyvä, mutta ohjaajan moka lopussa tuotti yhden kiellon hypyltä. Eipä se paljoa harmittanut, kun alla oli kuitenkin hyvä suoritus. Medikisaavia oli yhteensä vain kolme, joten palkintopallille kävi meidän tiemme. Muiden suorituksia en ollut nähnyt, joten yllätys oli kova kun meidät komennettiin heti ykköspallille! Kyllä oli äiskä ylpeä Nukasestaan!

14.7.2013 - Myrtti 10 viikkoa

Taas vierähti viikko ja Myrtti kasvoi pykälän verran isommaksi. Vaaka näyttää, että viimeisen viikon aikana olisi neidille kertynyt kilon verran painoa, nyt siis kiloja oli 4,4. En ole ihan varma uskoisiko tuohon. Tai no miksi ei, ruoka ainakin on maittanut hyvin ja pihaltakin on syöty runsaasti apiloita (onkohan niissä kasvuhormonia?). Korkeutta en vieläkään ole saanut aikaiseksi mitata, jospa jo ensi viikon aikana...

Tässä mä nyt poseeraan (vahingossa). Äiskä aina haluaa että seison kauniisti,
en tiedä miksi, mutta tottelen kun sitten saan lihapullaa.

Viikon aikana on taas treenailtu kaikenlaista, edelleen vahvistettu jo opittuja asioita ja jokunen ihan uusi juttukin otettu mukaan. Tärkeimpänä uutena asiana on nyt treenailtu odottamista. Tai eipä se nyt ihan uusi juttu ollut, mutta nyt äiskä jo odottaa Myrtin pysyvän ihan käskyn voimallakin hetken paikallaan, eikä enää tarvita käsiavustusta. Treeniä on tehty ruokailun yhteydessä sekä kosketusalustaa treenatessa, namia/ruokaa ei tule ilman muutaman sekunnin odotusta. Ja Myrttihän odottaa, vaivoin ja innosta täristen, mutta odottaa! Ainakin välillä ;)

Tässä mä taas tottelen, kun äiskä käski "tänne". Mä luulen, että se "tänne!"
tarkoittaa samaa kuin "lihapullalle!" Käy mulle.

Tässä me vähän emon kanssa hempeillään.
Tai no oikeasti me järsitään yksiä puutikkuja joita ei ois saanut ottaa,
mutta älkää kertoko äiskälle. Se ei varmaan tajunnut kun ei kieltänyt.

Pikkuisen on tehty myös perustokoa, sivulletuloa ja seuraamista, mutta ne ovat ihan vain kokeilumielellä tehtyjä juttuja. Toinen iso asia on nyt ollut (jalkojen) väliin tulo, vähän siinä tarvitsee vielä namia näyttää, mutta innolla Myrtti siihen tulee. Ja istu-seiso-maahan -mantraa hoetaan päivittäin. 

Kynsienleikkuu oli arkiasioista uusi, Myrtillä oli sanansa sanottavana siihen puuhaan, mutta antoi kuitenkin leikata. Varsinkin sitten kun lihapullahanat aukesivat. Autoilua on taas harrastettu, ja paniikkihuudot jatkuvat. Voi kun saisi autoon lihapulla-automaatin, joka sylkisi herkkuja aina kun neiti vaikenee. 

Ihmisiäkin on taas ehditty moikkailla, kaikki ovat olleet tasaisen ihania, edes miehiä ei ole tarvinnut aristella. Syliin pitää aina päästä, tai vähintäänkin puraisemaan korvasta (Myrtin oma hellyydenosoitus). Autot pistävät Myrtin vähän miettimään, kun niin kovaa ja äänekkäästi huristavat ohi. Niitä on nyt pikku lenkeillä ihmetelty, jonain päivänä pitäisi lähteä kaupungille oikeaa vilinää katsomaan. Hihnalenkkeilystä puheenollen, se on nyt alkanut sujua mukavasti, tosin kyllähän hihnaa vielä kiskotaan ja jos Nuka on mukana, pitäisi koko ajan päästä leikkimään, mutta pääpiirteittäin lenkkeilykin sujuu ilman jarrutuksia ja hihnansyömisiä. 

Tässä emo lenkittää mua pihalla.
Mäkin kyllä välillä lenkitän sitä, ihan tasapuolisuuden nimissä.

Ihan aina mäkään en jaksa leikkiä, välillä tulee väsy ihan kesken parhaiden touhujen.
Sit pitää ottaa vähän kauneusunia, että jaksaa taas painaa.

Leikeistä parhaat ovat yhä emon kanssa sinkoilu/paini ja lelujen kurmoottaminen. Purutikut ovat kivoja, tosin emo käy niitä aina välillä varastelemassa, joten tarkanna pitää olla. Hampaat alkavat ilmeisesti kutista enemmänkin, sillä tällä viikolla on aloitettu oikea puruvimma, kaikkeen pitää iskeä hampaansa. Lempikohteita ovat jääkaapin ovi, pistorasiat, tuolinjalat, kaiuttimet, sohvapöytä, keskuspölynimurin rikkaluukku, kengät yms. Jokusen kerran Myrtti on yllätetty myös hakemasta matalammilta pöydiltä tavaraa (nenäliinoja, lasten vaatteita). Eli ei taida neiti ihan niin kiltti ja viaton olla, mitä pienempänä antoi ymmärtää ;) No, onneksi pienet hampaat eivät vielä ihan hirveitä tuhoja saa aikaiseksi. Lapsetkin jo tietävät, että kun Myrtti järsii jotain kiellettyä, pitää äkkiä viedä luvallinen lelu tilalle. 

Lapset oli jätttänyt mulle tällaisen pupun lattialle. Äiskä oli tosi ylpeä, kun mun metsästysvaistot heräs heti. Mä sit vähän kuskasin sitä ympäriinsä, mut en mä kauaa jaksanut. Sit se jotenkin mystisesti katos johonkin "lastenhuoneeseen", harmi. Meistä olis voinut tulla ystäviä.

Kattokaa, mä oon saanu emon kaadettua! Huraa!

Tässä meillä on Nalan kanssa matsi menossa. Nalan kanssa on muuten kiva riehua, mut mä en oikein ehdi sen alta pois. Sit mä vaan meen selälleni ja näytän söpöltä, niin se alkaakin vaan pussailla. Silloin on hyvä hetki napata sitä korvista.

Sisäsiisteyskin toimii yhä mukavasti, nyt lattioilla on enää jokunen sanomalehti, joihin välillä vielä pisuja tulee (no, joskus vähän ohikin). Useimmiten selvitään 1-5 sisäpisulla päivässä, öisin useimmiten tulee kaikki ulos. Myrtin pissanpidätyskyky on selvästi kasvanut luovutusiästä, enää ei tarvitse puolen tunnin välein ravata ulkona. Muutaman kerran neiti on vinkunut, päässyt ulos ja mennyt heti kakalle, tiedä sitten onko ne ollut vain vahinkoja vai ymmärtäisikö tuo vähän jo ulospyytämisen päälle. Tulee niitä kakkoja kyllä välillä sisällekin, ei tosin enää joka päivä.

Me ulkoillaan emon kanssa tosi paljon. Emolla on tosi usein kiire johonkin, mutta ei se oikein taida tietää mihin, kun juoksee vaan ympyrää. Mä sitten yritän sitä ottaa kiinni ja kertoa, että ei mun luo tarttis juosta kun oon ihan vieressä. Viime aikoina oonkin välillä pysynyt vähän aikaa emon vauhdissa mukana! Isona aion mennä ohi!

Lisäys: Mittasin sittenkin säkän, Myrtin erittäin pontevista vastalauseista huolimatta. Se oli noin 26 cm. Jalat ovatkin ottaneet oikein kunnon kasvuspurtin, erityisesti takajalat. Toivottavasti etujalat tulevat perässä... :) Nukan säkäksi sain 36,5 cm, mikä täsmää aika hyvin agility-/näyttelymittausten kanssa.