Nuka kävi viime viikonloppuna HSKK:n järjestämällä agilityn hyppykoulutusleirillä, kouluttajana oli Ulla Kaukonen. Leiri oli todella mahtava ja siitä tarttui meillekin korvan taaksen vaikka mitä vinkkejä.
Leiri oli kaksipäiväinen, kumpanakin päivänä oli ensin muutama tunti luentoja ja sitten käytännön harjoittelua. Luennolla käsiteltiin syitä hyppykoulutukseen, itse hypyn tekniikkaa, lihashuoltoa, pennun kanssa harjoittelua ja jokseenkin kaikkea mahdollista aiheeseen liittyvää.
Käytännön harjoitteissa tehtiin muutamaa erilaista hyppysarjaa, Ulla katsoi ensin kaikki koirat ja heidän hyppynsä läpi ja pohti sitten mikä harjoitus olisi kenellekin paras. Nuka teki muiden mukana yhden hypyn set point-harjoituksen, perussarjan ja räätälöitynä harjoitteena liikkuvan hypyn sarjan.
Meille leirin paras anti oli nimenomaan tuo liikkuvan hypyn sarja. Se on muuten kuin perussarja (muutama hyppy peräjälkeen), mutta viimeistä hyppyä joko korotetaan tai loitonnetaan joka toistolla ja parin kerran jälkeen taas vastaavasti lasketaan/lähennetään lähtötasoon. Koiran tulee siinä osata ottaa huomioon esteen vaihtuvuus, aina kun ei voi luottaa siihen että radallakaan hypyt olisivat aina yhtä kaukana toisistaan. Hypyt suoritetaan eteenlähetyksenä. palkka on viimeisen esteen takana, näin ohjaaja ei pääse "mokaamaan" vaan koira oppii itsenäisyyttä.
Normaalirataharjoituksissa Nuka on hypännyt 35-40 cm hyppyjä, mutta iso ongelma on ollut se, että jos ohjaus on hieman vajaa, lähtee Nuka kovin helposti kiertämään hyppyjä. Nyt Ulla määräsi, että liikkeelle lähdettiin 25 sentistä ja Nukalla ei ollut siinä mitään ongelmaa. Seuraavaksi hyppyä korotettiin 30 senttiin, Nuka sen hyppäsi, mutta selvästi jo vastentahtoisesti. Kun viimeinen hyppy laitettiin 35 senttiin, Nuka hyppäsi alkusarjan hyvin, mutta sen viimeisen esteen kiersi. Kun rimaa taas madallettiin, hyppäsi Nuka taas normaalisti. Ilmeisesti Nukalla ei siis itseluottamus riitä siihen, että uskaltaisi itsenäisesti hyppiä 35 sentin hyppyjä. Tästä lähtien treeneissä siis säädetäänkin hypyt pääosin huomattavasti alemmas, mitä sitä koiraa kiusaamaan jos toinen pelkää hyppyjä.
Leirillä oli mukavaa katsella myös toisten koirien suorituksia ja huomata, että ne kolmosluokan kisakoirat eivät automaattisesti olleetkaan niitä parhaita hyppääjiä. Koirien edistymistäkin oli hauska katsella, uskomatonta miten jo muutaman toiston jälkeen jopa Nuka selvästi ymmärsi ja oppi jotain! Jos (ja kun) tästä jatkokurssia joskus järjestetään, olemme me Nukan kanssa toivon mukaan paikalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti