Nuka on vihdoin päässyt taas muistelemaan, millaista se agility olikaan. Keskiviikkona kävimme helteessä tekemässä muutaman hyppy- ja ohjausharjoituksen ja voi mikä into Nukalla olikaan! Välillä tuntui, että aivan sama miten ohjasi, Nuka vain paahtoi täysillä eteenpäin. Mutta kyllä lopulta parit takaaleikkaukset ja välistävedot saatiin menemään ihan kauniisti. Hyppykorkeudet pidin matalana (25 cm), koska kunto on mitä on, en heti uudestaan halua samanlaisia jumeja mitä keväällä Nukalla oli.
Tänään vuorossa olikin sitten oikeat vapaat harjoitukset, ratana tietty tulevan viikonlopun agirodun Open Class-rata. Ihan niin sujuvasti se ei mennyt mitä olisi voinut toivoa, mutta pienen harjoittelukierroksen jälkeen päästiin jo kepeille asti ilman virheitä. Kepit tuntuvat nyt tökkivän urakalla, eipä se Nukan vahvuus ollut ennen taukoakaan. Päätä sekoittaa vielä lisäksi ulkokentän ihanat hajut, Nuka kun on selvästi aina ollut enemmän hallitreenaaja, ne hajut kun vievät mennessään. Positiivista oli tällä radalla se, että pari takaaleikkausta sujui oikein nätisti, rengas meni joka kerralla oikein ja ohjausta Nuka totteli tosi nätisti (tosin hypyn nro 6 takaakiertoa ei aluksi millään hiffannut, oli vakuuttunut että tässä treenataan taas välistävetoa). Kontaktit menivät juuri niin nätisti kuin aina ennenkin, ja myös A:lta tultiin alas kovasti hidastellen, niinkuin aina ennenkin. Täytyy ehkä Nukallekin alkaa käyttää tuota namialustaa nopeuttamaan alastuloa, nyt kun Myrttikin sitä treenaa.
Hyvä mieli treeneistä kyllä jäi, kyllä sitä touhua on itsekin kaivannut. Kuten myös sitä sosiaalista puolta, kolme tuntia lähes tauotta äänessä tekee hyvää alkavalle mökkihöperöitymiselle ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti