Koohot's kooikerhondjet ja siperianhuskyt: 30.6.2013

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on takana ja kaikki on menyt niin perin juurin loistavasti, että allekirjoittaneen suurin pentukammo taitaa olla selätetty. Myrtti on sopeutunut taloon ja perheeseen todella hienosti. Tietysti asiaa auttaa se, että emo näyttää esimerkkiä, mutta muutenkin Myrtti on niin uskomattoman reipas luonne, että tuskin olisi suurissa vaikeuksissa ilman emon hellää huomaakaan.

Myrtin parhaita puolia - kestää lasten käsittelyä loputtomiin.

Päivän rytmi alkaa löytyä mukavasti, Myrtti on kuin pieni vauva, joka aina tiettyinä aikoina pitää laittaa päiväunille. Myrtti on hienosti ottanut koirahuoneen nukkumapaikaksi, ei haittaa vaikka sieltä ei suoraa näköyhteyttä olekaan muuhun perheeseen. Unenlahjoja ainakin löytyy, paljon paremmin kuin emoltaan, joka ei vieläkään oikein osaa ihmisten kanssa rauhottua vaan koko ajan pitää olla menossa mukana.

Nukku-asentoja...

Ensimmäisen viikon perusteella vaikuttaa siltä, että Myrtti on todellakin yhdistelmä Nukaa ja Lexiä ja mikä uskomattominta, molemmilta tuntuu tulleen ne parhaat puolet. Lexiltä perittyä on selvästikin reippaus, uteliaisuus ja ihmisrakkaus ja Nukalta tulee rauhallinen olemus ja sopeutuvaisuus. Oppimiskyvyltään Myrtti muistuttaa lähinnä Nellaa, aivot toimivat huomattavasti emoaan vikkelämmin, mutta motivointi on vaikeampaa, Myrtille kun ruoka ei ole ihan kaikki kaikessa (onko sellaisiakin kooikereita!?!). Täytynee siirtyä astetta rajumpiin koulutuskeinoihin, eli lihapulliin ja nakkeihin ;)

Äiti mä tulen kyllä!

Viikossa on ehditty harjoitella jo kaikenlaista, osaa käskyistä ihan koulutushetkillä ja osaa sitten normaalielämän mukana. Tässä jokusia juttuja (satunnaisesa järjestyksessä), joita on jo harjoiteltu:

1) Pyhä kolmiyhteys: Seiso - istu - maahan. Namilla ohjaten toimii jo sujuvasti.

2) Tänne/tule. Äiskä ei vieläkään ole oppinut, että yksi sana/käsky ja käyttää tässäkin sujuvasti kahta eri sanaa. Onneksi Myrtti on fiksu ja ymmärtää. Useimmiten vielä totteleekin.

3) Myrtti. Nimensä oppi ensimmäisenä päivänä.

4) Ei. Jopa Myrtti, pieni enkeli, yrittää välillä tehdä vähän pahoja. Muuten tottelee kertakiellosta (sillä erää, hetken päästä voi yrittää uudestaan), mutta kodinhoitohuoneen potat houkuttelevat niin paljon että sieltä saa nostaa miljoonia kertoja päivässä pois.

5) Väliin. Agilityn alkuasento. Namilla vetämällä tulee ja istuu nätisti, ilman namia ei mitään havaintoa koko käskystä. Ei kyllä ole Nukallakaan, vaikka sitä jokunen vuosi jo treenattu...

6) Sisälle. Tätä treenataan tietty aina ulkoilun loputtua. Nuka on hyvä opettaja, koska tämä on Nukan varmimpia käskyjä.

7) Koske. Agilitya varten namialustankäyttöharjoitus. En tiedä tulenko sitä koskaan agissa käyttämään, mutta eipä sen osaamisesta haittaakaan ole...

8) Vapaa. Tätä harjotellaan koulutuksien loputtua ja ruuansaannin yhteydessä. Ruokaa kun ei saa ilman hetken odotusta ja sitten vapautusta. Odottamisessa tarvitaan vielä kyllä käsiavustusta...

9) Hihnakävely. Pari kertaa kokeiltu, vielä saa harjoitella. Nukan kanssa kulkee paljon kivemmin, kun yrittää seurata perässä. Yksin pistää kyllä aikamoisen nelitassujarrutuksen. Onhan se tietty kivempaa vapaana kuljeksia...

Näin mä menen maahan!

Myrtin lempileikkejä on tietysti painia emon kanssa pihalla. Sisälläkin tykkää emon kanssa touhuilla lelujen kanssa. Ihmisten kanssa on kiva helliä, syliin pitää aina kiivetä kun se vain on mahdollista. Lapsien jahtaaminkin on kivaa, varsinkin silloin kun ne juoksevat karkuun huutaen "Ei!". Hampaita pitää tietysti kokeilla joka paikkaan, jostain syystä jääkaapin ovi on yksi suosikkikohteista, samaten kuin ruokapöydän tuolien jalat. Emonsa tavoin myös Myrtti tykkää syödä kaikkea kasvillisuutta, ulkona apilapelto saakin kyytiä ja nyt neiti on keksinyt alkaa jahdata apiloissa liikuskelevia pörriäisiäkin. Nellan tavoin Myrtti tykkää myös järsiä pieniä kiviä, toistaiseksi Myrtti ei niitä kuitenkaan onneksi ole nielaissut vaan äiskä on ne saanut kaivettua suusta pois.