keskiviikko 8. toukokuuta 2013

8.5.2013 - Pennut jo 3 vrk!

Kolmessa päivässä on jo tapahtunut selkeä muutos ja pennut ovat kasvaneet ihan silmissä. Kymmeniä grammoja oli kaikille tullut lisää painoa, eli Nukalla on todellakin maitobaari auennut reippaasti ja pennut ovat oppineet käyttämään sitä hyväkseen. Pienen alkukankeuden jälkeen Nukasta on kuoriutunut oikein hyvä emo, joka huolehtii tunnollisesti pennuistaan, mutta joka kuitenkin muistaa viettää myös omaa aikaa, eli pentusten ollessa tyytyväisiä käy mielellään muunkin (ihmis)lauman luona aikaa viettämässä.

Pentuset ovat tietysti vielä varsin avuttomia, sokeita, kuuroja ja lähes jalattomia (ryömiminen sentään sujuu), joten niistä nyt ei vielä oikein osaa sanoa muuta, kuin että syötävän suloisia ne ovat. Kuvat kertonevat enemmän kuin sanat.

Pennut läjässä.

Vähän voitaisiin halailla...

Nää ois niinkun mun vauvoja.


Ison tytön iso kieli.

Vasta 3 päivää ja jo hyppivät silmille...
 
Nukkukaa rauhassa rakkaat, äiti valvoo...

Köllöttelyä.

Riviin järjesty! Pennuilla on tiukka kuri jo pienestä -
Nuka on opettanut rivimuodostelman pennuille ;)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

5.5.2013 - Pennut maailmassa

Viimeiset masukuvat jäivät päivittämättä, koska synnytystä odottelin vasta alkuviikolle, vaikka lauantaina tulikin täyteen jo 63 vrk ensimmäisestä astutuksesta. Nuka oli kuitenkin kellontarkka ja synnytys käynnistyi lauantai-illasta. Jo aamulla oli havaittavissa merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, lämmöt olivat alakanttiin ja Nuka jätti aamuruuan syömättä (!). Illalla kahdeksan jälkeen tuli sitten se pitkään odotettu puhelu, supistukset olivat alkaneet, joten starttasin auton kohti Hämeenlinnaa. 

Perillä olin hieman ennen yhdeksää illalla. Vedet olivat menneet, mutta supistukset olivat kadonneet, joten niitä metsästettiin sitten pihalla kävelemällä. Onneksi oli yksi kevään kaunempia iltoja! Ulkona supistuksia tulikin, mutta sisällä ne taas rauhottuivat. Yhdeksän ja kymmenen välillä käytiinkin aina välillä pihalla, kävelemässä ja suolistoa tyhjentämässä. Pikkuhiljaa supistuksetkin alkoivat taas voimistua. 

Supistusten välillä Nuka otti oikein rennosti ja kävi aina pienille unille. Supistusten aikaan Nuka oli hieman hämillään, koska yritti jatkuvasti pitää itsensä puhtaana, pesästä puhumattakaan. Jokaisen supistuksen jälkeen piti kääntyä nuolemaan pesää ja tarkistaa, ettei vaan pentu ollut syntynyt. 

Supistuksia tuli ja meni, mutta pentua ei vaan näkynyt. Sisätutkimus paljasti, että todennäköisesti sieltä oltiin tulossa pylly edellä ja vaikka supistukset olivatkin tehokkaita, ei pentu edennyt kanavassa. Puoli kahdentoista maissa alettiinkin siis valmistautua autoajelua ja lääkärireissua varten, varsinkin kun supistuksetkin alkoivat taas olla hiipumaan päin ja niissä oli yhä pidempiä taukoja.

Puolenyön jälkeen olimme Hattulan Vethausissa, jossa lääkäri ultrasi Nukan ja ehti jo pelästyttää meidät kunnolla, kun ei aluksi löytänyt sykettä ensimmäiseltä pennulta. Lopulta syke kuitenkin löytyi ja me huokasimme helpotuksesta. Lääkäri totesi saman kuin Kristiina jo aiemmin, pentu on tulossa häntä edellä ja ei etene kanavassa. Leikkaus oli siis ainoa vaihtoehto. 

Leikkaus sujui hyvin ja pennut saatiin nopeasti ulos. Hankalan tarjonnan lisäksi ensimmäinen ja toinen pentu olivat osittain päällekäin ja jumissa toisissaan, joten luonnollista kautta sieltä ei missään nimessä olisikaan mitään tullut ulos. Pentuja syntyi yhteensä 5, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Me saimme pennut ihmeteltäviksi sillä välin kun Nuka vielä heräili leikkauksesta.

Paperisodan jälkeen kiisimme samantien takaisin Hämeenlinnaan ensiaterialle. Nuka ei tahtonut nähdäkään vauvojaan, vaan murisi niille ja pennuilla ei ollut mitään havaintoa mistä ruokaa saisi. Lopulta kuitenkin pennut saatiin ohjattua aterioimaan, joskin aluksi saivat hieman lisäravintoa kun homma ei näyttänyt edistyvän. Nukakin malttoi sen verran rentoutua, että pennut saivat pienet maistiaiset maitoa. 

Ruokailun jälkeen minä lähdinkin ajelemaan takaisin kohti Hyvinkäätä, että saisin edes muutaman tunnin nukuttua. Kuvia pennuista on jokunen, mutta paremmat yksittäiskuvat jäivät vielä ottamatta, kun pentuset keskittyivät tärkeämpiin asioihin. Eiköhän niitäkin kuitenkin lähipäivinä saada. Toivon mukaan Nukan äidinvaistot sieltä pikkuhiljaa heräilevät ja Nuka pääsee nauttimaan äitiydestä!

Tännekin blogiin varmasti ilmestyy aina välillä pentukuvia, mutta virallinen kasvattajien pentublogi löytyy Tuulikaislan-blogista!




tiistai 30. huhtikuuta 2013

30.5.2013 - Nero leikkauksessa

Nero luovutti tänään miehisyytensä hyvin sujuneessa leikkauksessa. Neron ilme heräämisen jälkeen oli kyllä näkemisen arvoinen kun herra jalkoväliinsä kurkkasi. Ainoa lohdutus tilanteessa on se, että Nero on taas pitkästä aikaa päässyt sisäkoiraksi isin lellilapseksi. Talviturkilla tosin kauaa ei sisällä viihdytty, joten Nero muuttikin suurimmaksi osaksi aikaa hihnan päähän terassille, se kun on herran lempipaikkoja maailmassa. Toipuminen on alkanut hyvin - ainakin fyysinen toipuminen. Toivottavasti Nero antaa isille joskus anteeksi ;)

perjantai 19. huhtikuuta 2013

19.4.2013 - Nukan kuulumisia

Nuka senkuin kasvaa ja rauhottuu, neiti on lopettanut jopa osan vahtihaukuistaan ja nykyisin oma perhe saa tulla hiljaiseen kotiin. Vieraille pitää toki silti näyttää kuka täällä määrää. Muutenkin Nukasta on tullut yltiörauhallinen, ventovieras ilmalämpöpumpun asentajakin sai puuhailla ihan rauhassa Nukan vain makoillessa vieressä. Mammaa ei haittaisi, jos muutos jäisi pysyväksi ;)

Masuakin Nuka kasvattelee ja ilmeisesti siellä alkaa kuhinaa olla, koska Nuka aina välillä lattialla makoillessaan säpsähtää ylös ja nuuhkii paikan tarkkaan, ilmeisesti etsien sitä riiviötä joka tökkii mahaan. Mahallaan kuitenkin vielä makailee entiseen tahtiin, saa nähdä koska olo alkaa olla liian tukala siihen. Kyljet ovat viimeisen viikon aikana levinneet selvästi ja nisät näyttävät punaisilta ja turvonneilta. Kotivaaka paljasti 1,3 kg painonlisäystä sitten ultrapäivän, eli ilmeisesti uusi ruoka on tehnyt tehtävänsä vaikka kakkamäärät ovatkin taas kasvaneet selvästi. Nykyisin Nuka syö kolme kertaa päivässä, koska iltaruuan ja aamuruuan väli alkoi olla liian pitkä, Nuka oksensi useampana aamuna "nälkälimaa". Nyt yksi ylimääräinen ruoka-annos ennen (ihmisten) nukkumaanmenoa on poistanut sen vaivan. 

Vauhtia Nukalla silti riittää, pihalla saa juoksennella päivittäin omaan tahtiinsa. Ihan nopeimmillaan ei neiti (vai rouva?) enää ole, mutta yritys on silti kova, varsinkin nyt kun lumet ovat kadonneet häiritsemästä. Painiin ei Nuka kuitenkaan enää suostu, Nala-husky sitä aina välillä yrittää, mutta silloin Nuka ärähtää ja mamma saa komentaa Nalan muualle. 

Hellyyttäkin Nuka kaipailee nykyisin aiempaa enemmän, iltaisin käpertyy sohvalle viereen tai jopa syliin pussailemaan ja rapsutettavaksi. Mammaa ei haittaisi, jos tämäkin muutos jäisi pysyväksi.

6 vkoa

6 vkoa, selvästi kasvanut masu

 Melkein 7 vkoa.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

8.4.2013 - Veeralla juoksut ja Nerolle leikkausaika

Kari sai viimein varattua Nerolle kastrointiajan, vappuaattona Nerosta tulee palliton. Veera ei malttanut pidättää juoksujaan siihen asti, vaan aloitti ne tänään, joten meillä taas elämöidään ja ulvotaan kohta kun rakastavaiset eri tarhoihin joutuvat. No, se on sitten viimeinen kerta (ellei Nalakin tähän väliin jotain yllärijuoksuja keksi), sitten ei tarvitse enää niistä murehtia.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

2.4.2013 - Nuka ultrassa

Nuka kävi ultraamassa masunsa Hyvinkään kunnaneläinlääkärillä ja näkyihän siellä elämää! Ensin lääkäri sai heti kaksi pentusta näkyviin ja hetken tarkastelun jälkeen ruutuun ilmestyi vielä kolmas pienokainen. Enempää ei sillä kertaa näkynyt, mutta sehän ei sitä tarkoita etteikö enempää voisi olla. Nyt sitten tosissaan laamme valmistautua pentujen tuloon, Nuka siirtyy pian tehokkaammalle ruualle ja määrääkin lienee syytä kasvattaa kohtapuoliin, kun neiti alkaa vaikuttaa melko nälkäiseltä (jopa nälkäisemmältä kuin aiemmin, vaikka ainahan Nuka on nääntyvää koiraa osannut hyvin esittää).

4 vkoa astutuksesta, pieni turvotus kyljissä.

torstai 14. maaliskuuta 2013

14.3.2013 - Nuka astutettu

Suuri jännitysmomentti Nukan astutuksessa oli pitkään se, antaako Nuka astua vai ei, kun ei erityisemmin muista koirista perusta. Pelko oli kuitenkin turhaa, ensimmäiset viisi minuuttia Nuka jaksoi rähjätä Lexille, mutta heltyi sitten ja oli hyvinkin antelias kumppani. Nuka kävi Lexin luona yhteensä neljä(!) kertaa viikon sisällä ja astutettiin siis juoksupäivinä 10, 12, 14 ja 17. Ensimmäisellä kerralla touhuun tarvittiin tosiaan reilu tunti, toisella ja kolmannella kerralla homma oli hoidettu muutamassa miunutissa. Viimeisellä kerralla Nuka ei enää ihan niin innostunut ollut, mutta ajatteli että kokeillaan vielä kerran, seuraavaa kertaa kun joutunee odottelemaan aika pitkän aikaa (jos sitä ikinä enää tulee) ;)

Nyt sitten odottelemme innolla tuleeko näistä vierailuista tulosta, ei ainakaan astutuskertojen määrästä pitäisi olla kiinni... Pääsiäisen jälkeen on edessä ultra, silloin tiedämme taas enemmän.