14.7.2013 - Myrtti 10 viikkoa

Taas vierähti viikko ja Myrtti kasvoi pykälän verran isommaksi. Vaaka näyttää, että viimeisen viikon aikana olisi neidille kertynyt kilon verran painoa, nyt siis kiloja oli 4,4. En ole ihan varma uskoisiko tuohon. Tai no miksi ei, ruoka ainakin on maittanut hyvin ja pihaltakin on syöty runsaasti apiloita (onkohan niissä kasvuhormonia?). Korkeutta en vieläkään ole saanut aikaiseksi mitata, jospa jo ensi viikon aikana...

Tässä mä nyt poseeraan (vahingossa). Äiskä aina haluaa että seison kauniisti,
en tiedä miksi, mutta tottelen kun sitten saan lihapullaa.

Viikon aikana on taas treenailtu kaikenlaista, edelleen vahvistettu jo opittuja asioita ja jokunen ihan uusi juttukin otettu mukaan. Tärkeimpänä uutena asiana on nyt treenailtu odottamista. Tai eipä se nyt ihan uusi juttu ollut, mutta nyt äiskä jo odottaa Myrtin pysyvän ihan käskyn voimallakin hetken paikallaan, eikä enää tarvita käsiavustusta. Treeniä on tehty ruokailun yhteydessä sekä kosketusalustaa treenatessa, namia/ruokaa ei tule ilman muutaman sekunnin odotusta. Ja Myrttihän odottaa, vaivoin ja innosta täristen, mutta odottaa! Ainakin välillä ;)

Tässä mä taas tottelen, kun äiskä käski "tänne". Mä luulen, että se "tänne!"
tarkoittaa samaa kuin "lihapullalle!" Käy mulle.

Tässä me vähän emon kanssa hempeillään.
Tai no oikeasti me järsitään yksiä puutikkuja joita ei ois saanut ottaa,
mutta älkää kertoko äiskälle. Se ei varmaan tajunnut kun ei kieltänyt.

Pikkuisen on tehty myös perustokoa, sivulletuloa ja seuraamista, mutta ne ovat ihan vain kokeilumielellä tehtyjä juttuja. Toinen iso asia on nyt ollut (jalkojen) väliin tulo, vähän siinä tarvitsee vielä namia näyttää, mutta innolla Myrtti siihen tulee. Ja istu-seiso-maahan -mantraa hoetaan päivittäin. 

Kynsienleikkuu oli arkiasioista uusi, Myrtillä oli sanansa sanottavana siihen puuhaan, mutta antoi kuitenkin leikata. Varsinkin sitten kun lihapullahanat aukesivat. Autoilua on taas harrastettu, ja paniikkihuudot jatkuvat. Voi kun saisi autoon lihapulla-automaatin, joka sylkisi herkkuja aina kun neiti vaikenee. 

Ihmisiäkin on taas ehditty moikkailla, kaikki ovat olleet tasaisen ihania, edes miehiä ei ole tarvinnut aristella. Syliin pitää aina päästä, tai vähintäänkin puraisemaan korvasta (Myrtin oma hellyydenosoitus). Autot pistävät Myrtin vähän miettimään, kun niin kovaa ja äänekkäästi huristavat ohi. Niitä on nyt pikku lenkeillä ihmetelty, jonain päivänä pitäisi lähteä kaupungille oikeaa vilinää katsomaan. Hihnalenkkeilystä puheenollen, se on nyt alkanut sujua mukavasti, tosin kyllähän hihnaa vielä kiskotaan ja jos Nuka on mukana, pitäisi koko ajan päästä leikkimään, mutta pääpiirteittäin lenkkeilykin sujuu ilman jarrutuksia ja hihnansyömisiä. 

Tässä emo lenkittää mua pihalla.
Mäkin kyllä välillä lenkitän sitä, ihan tasapuolisuuden nimissä.

Ihan aina mäkään en jaksa leikkiä, välillä tulee väsy ihan kesken parhaiden touhujen.
Sit pitää ottaa vähän kauneusunia, että jaksaa taas painaa.

Leikeistä parhaat ovat yhä emon kanssa sinkoilu/paini ja lelujen kurmoottaminen. Purutikut ovat kivoja, tosin emo käy niitä aina välillä varastelemassa, joten tarkanna pitää olla. Hampaat alkavat ilmeisesti kutista enemmänkin, sillä tällä viikolla on aloitettu oikea puruvimma, kaikkeen pitää iskeä hampaansa. Lempikohteita ovat jääkaapin ovi, pistorasiat, tuolinjalat, kaiuttimet, sohvapöytä, keskuspölynimurin rikkaluukku, kengät yms. Jokusen kerran Myrtti on yllätetty myös hakemasta matalammilta pöydiltä tavaraa (nenäliinoja, lasten vaatteita). Eli ei taida neiti ihan niin kiltti ja viaton olla, mitä pienempänä antoi ymmärtää ;) No, onneksi pienet hampaat eivät vielä ihan hirveitä tuhoja saa aikaiseksi. Lapsetkin jo tietävät, että kun Myrtti järsii jotain kiellettyä, pitää äkkiä viedä luvallinen lelu tilalle. 

Lapset oli jätttänyt mulle tällaisen pupun lattialle. Äiskä oli tosi ylpeä, kun mun metsästysvaistot heräs heti. Mä sit vähän kuskasin sitä ympäriinsä, mut en mä kauaa jaksanut. Sit se jotenkin mystisesti katos johonkin "lastenhuoneeseen", harmi. Meistä olis voinut tulla ystäviä.

Kattokaa, mä oon saanu emon kaadettua! Huraa!

Tässä meillä on Nalan kanssa matsi menossa. Nalan kanssa on muuten kiva riehua, mut mä en oikein ehdi sen alta pois. Sit mä vaan meen selälleni ja näytän söpöltä, niin se alkaakin vaan pussailla. Silloin on hyvä hetki napata sitä korvista.

Sisäsiisteyskin toimii yhä mukavasti, nyt lattioilla on enää jokunen sanomalehti, joihin välillä vielä pisuja tulee (no, joskus vähän ohikin). Useimmiten selvitään 1-5 sisäpisulla päivässä, öisin useimmiten tulee kaikki ulos. Myrtin pissanpidätyskyky on selvästi kasvanut luovutusiästä, enää ei tarvitse puolen tunnin välein ravata ulkona. Muutaman kerran neiti on vinkunut, päässyt ulos ja mennyt heti kakalle, tiedä sitten onko ne ollut vain vahinkoja vai ymmärtäisikö tuo vähän jo ulospyytämisen päälle. Tulee niitä kakkoja kyllä välillä sisällekin, ei tosin enää joka päivä.

Me ulkoillaan emon kanssa tosi paljon. Emolla on tosi usein kiire johonkin, mutta ei se oikein taida tietää mihin, kun juoksee vaan ympyrää. Mä sitten yritän sitä ottaa kiinni ja kertoa, että ei mun luo tarttis juosta kun oon ihan vieressä. Viime aikoina oonkin välillä pysynyt vähän aikaa emon vauhdissa mukana! Isona aion mennä ohi!

Lisäys: Mittasin sittenkin säkän, Myrtin erittäin pontevista vastalauseista huolimatta. Se oli noin 26 cm. Jalat ovatkin ottaneet oikein kunnon kasvuspurtin, erityisesti takajalat. Toivottavasti etujalat tulevat perässä... :) Nukan säkäksi sain 36,5 cm, mikä täsmää aika hyvin agility-/näyttelymittausten kanssa.

9.7.2013 - Koko pentue viimeistä (?) kertaa

Tässä vielä aiemmin lupaamani kuvat ja tiedot koko pentueesta, kuvat on otettu viimeisenä yhdessäolopäivänä 23.6, eli pentusten ollessa tasan 7 viikkoa. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan tosielämässä jää viimeiseksi kerraksi, kun koko pentue kasaan saadaan!

Piirto, eli Tuulikaislan Godric Zapphire "Rio"

Viiru, eli Tuulikaislan Gilderoy Zapphire "Rex"

Sukka, eli Tuulikaislan Gellert Zapphire "Nekku"

Tuplis, eli Tuulikaislan Gabrielle Zapphire "Iiris"

NeitiX, eli Tuulikaislan Ginevra Zapphire "Myrtti"

7.7.2013 - Myrtti 9 vkoa

Taas on Myrtille saatu viikko lisää ikää. Uskomatonta, että Myrtin tulosta on vasta kaksi viikkoa, niin täysin se jo istuu meidän laumaamme ja tuntuu, kuin olisi ollut meillä aina. Jotenkin Myrtti vaan tuntuu niin helpolta, joko se vaan on niin helppo, tai sitten sitä on itse taas pykälän verran fiksumpi ja on osannut tehdä asioita alusta asti järkevämmin kuin esim. Nalan tai Nukan kanssa. Pikkuhiljaa Myrtti on alkanut muistuttaa ulkoisestikin koiraa, eikä vain pehmoista karvakasaa. Jalat alkavat selvästi pidentyä ja painoakin tulee, vaaka näyttää nyt 3,4 kg (Myrtin saapuessa se näytti 2,7 kg).

Sisäsiisteysopetus ei varsinaisesti tunnu edistyvän mihinkään, Myrtti kyllä tietää mihin asiat pitää tehdä ja useimmiten niin tekeekin, mutta kun pidätyskykyä ei vielä kauheasti ole niin pakostakin niitä vahinkoja välillä sattuu. Joskus pissataan 4-5 kertaa tunnissa, joskus mennään suurin osaa päivästä ilman yhtään sisäpissaa. Ahkerasti käydään ulkona ja sinne oikeastaan joka kerran on jotain tullutkin. Kakatkin pääsääntöisesti tehdään ulos, mutta kun hätä iskee, kelpaa sanomalehtikin alustaksi.

Käskyissä ollaan nyt keskitytty lähinnä vahvistamaan ensimmäisellä viikolla opeteltuja juttuja, erityisesti luoksetuloa ja istu-maahan-seiso -käskyjä. Luoksetulo toimiikin jo tosi nätisti, ainoastaan silloin kun pihalla on jotain liian mielenkiintoista (pörriäisiä, ihania keppejä yms.) joutuu äiskä vielä hakemaan Myrtin sisälle. Erittäin hyvin Myrtti on myös sisäistänyt sen, että sisälle tullessa saa namia, useimmiten liimaa itsensä kynnykselle eikä liiku mihinkään ennenkuin nami on suussa.

Uusista jutuista on nyt opiskeltu hieman sivulletuloa ja jonkin verran jo paikallaan odottamista. Siinä onkin tekemistä, että neidin saa pysymään hetken aloillaan. Valokuvauskin on käynyt mahdottomaksi, pienen eleenkin kun teen siihen suuntaan että kumarrun ottamaan valokuvaa, onkin neiti jo sylissä pussailemassa. No, pitää kai olla tyytyväinen että koira tykkää tulla luokse. 

Hihnakävely, yksinolo (Nukan kanssa) ja autoilu on niitä juttuja, joita on arkielämän asioista päästy harjoittelemaan. Yksinoloja on pakon sanelemana tullut jonkin verran, lyhyistä hetkistä muutaman tunnin poissaoloon. Pisimmillä kerroilla on pissa tullut sisälle, mutta useimmiten ei ole tehty mitään hätiä/tuhoja ja tyytyväinen uninen koira on ollut meitä vastassa. Autoillen Myrtti on kulkenut mukana niin agikentällä kuin tuttujen luona kyläillessäkin. Nukan kanssa autoillessa kaikki on hyvin, mutta yksin häkissä ollessaan pitää aika kovaa protestoida, ainakin jonkun aikaa. Agikentän laidalla on myös päästy vähän moikkaamaan muita koiria ja koiraihmisiä. Mitään ongelmaa ei ole kenenkään kanssa ollut, ihmiset pitää tietty pussailla kuoliaaksi ja koirien kanssa pitää painia.

Meidän omien huskyjenkin kanssa Myrtti on nyt päässyt oleilemaan, kaikkien kanssa olisi tietysti kovin leikkinyt. Nalakin tykkäisi painia Myrtin kanssa, mutta kokoeron takia täytynee vähän vahtia tyttösten menoa. Veera oli kovasti kiinnostunut äidillisistä hoitotehtävistä ja kävikin nuolemassa Myrtin korvista hännänpäähän. Neroa ei pentu paljoa kiinnosta, mutta nuuhki kuitenkin läpi ja sieti vähän aikaa Myrtin sinkoilua, ennenkuin örähti Myrtin muualle.

Ai niin ja Myrtinkin agiharjoitukset on nyt korkattu, Myrtti houkuteltiin pari kertaa menemään läpi lasten leikitunnelista ;) Yllättäen sekin sujui ihan nätisti.

5.7.2013 - Agia, pitkästä aikaa!

Nuka on vihdoin päässyt taas muistelemaan, millaista se agility olikaan. Keskiviikkona kävimme helteessä tekemässä muutaman hyppy- ja ohjausharjoituksen ja voi mikä into Nukalla olikaan! Välillä tuntui, että aivan sama miten ohjasi, Nuka vain paahtoi täysillä eteenpäin. Mutta kyllä lopulta parit takaaleikkaukset ja välistävedot saatiin menemään ihan kauniisti. Hyppykorkeudet pidin matalana (25 cm), koska kunto on mitä on, en heti uudestaan halua samanlaisia jumeja mitä keväällä Nukalla oli.

Tänään vuorossa olikin sitten oikeat vapaat harjoitukset, ratana tietty tulevan viikonlopun agirodun Open Class-rata. Ihan niin sujuvasti se ei mennyt mitä olisi voinut toivoa, mutta pienen harjoittelukierroksen jälkeen päästiin jo kepeille asti ilman virheitä. Kepit tuntuvat nyt tökkivän urakalla, eipä se Nukan vahvuus ollut ennen taukoakaan. Päätä sekoittaa vielä lisäksi ulkokentän ihanat hajut, Nuka kun on selvästi aina ollut enemmän hallitreenaaja, ne hajut kun vievät mennessään. Positiivista oli tällä radalla se, että pari takaaleikkausta sujui oikein nätisti, rengas meni joka kerralla oikein ja ohjausta Nuka totteli tosi nätisti (tosin hypyn nro 6 takaakiertoa ei aluksi millään hiffannut, oli vakuuttunut että tässä treenataan taas välistävetoa). Kontaktit menivät juuri niin nätisti kuin aina ennenkin, ja myös A:lta tultiin alas kovasti hidastellen, niinkuin aina ennenkin. Täytyy ehkä Nukallekin alkaa käyttää tuota namialustaa nopeuttamaan alastuloa, nyt kun Myrttikin sitä treenaa. 

Hyvä mieli treeneistä kyllä jäi, kyllä sitä touhua on itsekin kaivannut. Kuten myös sitä sosiaalista puolta, kolme tuntia lähes tauotta äänessä tekee hyvää alkavalle mökkihöperöitymiselle ;)

30.6.2013 - Myrtti 8 vkoa!

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on takana ja kaikki on menyt niin perin juurin loistavasti, että allekirjoittaneen suurin pentukammo taitaa olla selätetty. Myrtti on sopeutunut taloon ja perheeseen todella hienosti. Tietysti asiaa auttaa se, että emo näyttää esimerkkiä, mutta muutenkin Myrtti on niin uskomattoman reipas luonne, että tuskin olisi suurissa vaikeuksissa ilman emon hellää huomaakaan.

Myrtin parhaita puolia - kestää lasten käsittelyä loputtomiin.

Päivän rytmi alkaa löytyä mukavasti, Myrtti on kuin pieni vauva, joka aina tiettyinä aikoina pitää laittaa päiväunille. Myrtti on hienosti ottanut koirahuoneen nukkumapaikaksi, ei haittaa vaikka sieltä ei suoraa näköyhteyttä olekaan muuhun perheeseen. Unenlahjoja ainakin löytyy, paljon paremmin kuin emoltaan, joka ei vieläkään oikein osaa ihmisten kanssa rauhottua vaan koko ajan pitää olla menossa mukana. 

Nukku-asentoja...

Ensimmäisen viikon perusteella vaikuttaa siltä, että Myrtti on todellakin yhdistelmä Nukaa ja Lexiä ja mikä uskomattominta, molemmilta tuntuu tulleen ne parhaat puolet. Lexiltä perittyä on selvästikin reippaus, uteliaisuus ja ihmisrakkaus ja Nukalta tulee rauhallinen olemus ja sopeutuvaisuus. Oppimiskyvyltään Myrtti muistuttaa lähinnä Nellaa, aivot toimivat huomattavasti emoaan vikkelämmin, mutta motivointi on vaikeampaa, Myrtille kun ruoka ei ole ihan kaikki kaikessa (onko sellaisiakin kooikereita!?!). Täytynee siirtyä astetta rajumpiin koulutuskeinoihin, eli lihapulliin ja nakkeihin ;)

Äiti mä tulen kyllä!

Viikossa on ehditty harjoitella jo kaikenlaista, osaa käskyistä ihan koulutushetkillä ja osaa sitten normaalielämän mukana. Tässä jokusia juttuja (satunnaisesa järjestyksessä), joita on jo harjoiteltu:

1) Pyhä kolmiyhteys: Seiso - istu - maahan. Namilla ohjaten toimii jo sujuvasti. 

2) Tänne/tule. Äiskä ei vieläkään ole oppinut, että yksi sana/käsky ja käyttää tässäkin sujuvasti kahta eri sanaa. Onneksi Myrtti on fiksu ja ymmärtää. Useimmiten vielä totteleekin. 

3) Myrtti. Nimensä oppi ensimmäisenä päivänä.

4) Ei. Jopa Myrtti, pieni enkeli, yrittää välillä tehdä vähän pahoja. Muuten tottelee kertakiellosta (sillä erää, hetken päästä voi yrittää uudestaan), mutta kodinhoitohuoneen potat houkuttelevat niin paljon että sieltä saa nostaa miljoonia kertoja päivässä pois.

5) Väliin. Agilityn alkuasento. Namilla vetämällä tulee ja istuu nätisti, ilman namia ei mitään havaintoa koko käskystä. Ei kyllä ole Nukallakaan, vaikka sitä jokunen vuosi jo treenattu...

6) Sisälle. Tätä treenataan tietty aina ulkoilun loputtua. Nuka on hyvä opettaja, koska tämä on Nukan varmimpia käskyjä.

7) Koske. Agilitya varten namialustankäyttöharjoitus. En tiedä tulenko sitä koskaan agissa käyttämään, mutta eipä sen osaamisesta haittaakaan ole...

8) Vapaa. Tätä harjotellaan koulutuksien loputtua ja ruuansaannin yhteydessä. Ruokaa kun ei saa ilman hetken odotusta ja sitten vapautusta. Odottamisessa tarvitaan vielä kyllä käsiavustusta...

 9) Hihnakävely. Pari kertaa kokeiltu, vielä saa harjoitella. Nukan kanssa kulkee paljon kivemmin, kun yrittää seurata perässä. Yksin pistää kyllä aikamoisen nelitassujarrutuksen. Onhan se tietty kivempaa vapaana kuljeksia...

Näin mä menen maahan!

Myrtin lempileikkejä on tietysti painia emon kanssa pihalla. Sisälläkin tykkää emon kanssa touhuilla lelujen kanssa. Ihmisten kanssa on kiva helliä, syliin pitää aina kiivetä kun se vain on mahdollista. Lapsien jahtaaminkin on kivaa, varsinkin silloin kun ne juoksevat karkuun huutaen "Ei!". Hampaita pitää tietysti kokeilla joka paikkaan, jostain syystä jääkaapin ovi on yksi suosikkikohteista, samaten kuin ruokapöydän tuolien jalat. Emonsa tavoin myös Myrtti tykkää syödä kaikkea kasvillisuutta, ulkona apilapelto saakin kyytiä ja nyt neiti on keksinyt alkaa jahdata apiloissa liikuskelevia pörriäisiäkin. Nellan tavoin Myrtti tykkää myös järsiä pieniä kiviä, toistaiseksi Myrtti ei niitä kuitenkaan onneksi ole nielaissut vaan äiskä on ne saanut kaivettua suusta pois.

Löysin kävyn! Syön sen!

Kumpikohan tässä nyt taluttaa kumpaakin?

Painitaan!

Emo laittoi mulle tän kaulakorun, sit se yritti kuristaa mut sillä.
Äiskä takavarikoi lelun, tylsää.

24.6.2013 - Myrtin ensimmäinen päivä uudessa kodissa

Pentu kotiutui heti 7-viikkoisena ja sai nimekseen Myrtti. Luonnollisesti myös emo seurasi mukana, joten meillä on nyt lauma taas kasassa hurjan pitkän tauon jälkeen!

Matka Hämeenlinnasta Hyvinkäälle oli varsin rauhallinen. Teimme lyhyen varikkopysähdyksen Johannan äidin luona. Nuka pääsi juoksemaan pihan pari kertaa ympäri ja Myrttikin vähän haisteli maata, mutta alkoi koko aamun riehumisen jälkeen olla aika väsynyt. Lähdimmekin siis ajelemaan kohti Hyvinkäätä ja neiti päätti ottaa pienet levot. Uni maistui Johannan jaloissa, välillä piti vähän kurkkia ja ihmetellä maailman menoa, mutta pääasiassa Myrtti oli kuin pieni enkeli.

Kotona tutustuttiin ensimmäisenä pihaan. Myrtti tosin oli niin väsyksissä, että kömpi ensin hetkeksi jatkamaan uniaan auton viereen/alle, siinä kun oli mukava varjo. Nuka kuitenkin sinkoili pitkin pihaa innoissaan, joten Myrttikin kiinnostui katsomaan mihin sitä oikein oltiin tultu.

Pihalla oleilun jälkeen oli aika siirtyä sisälle. Myrtti nuuhki paikan jos toisenkin, pääasiassa pysytteli kuitenkin olohuoneessa/keittiössä missä me ihmisetkin (ja Nuka) olimme. Väsy iski taas ja silmiin osui Nukan lepotyyny, jossa oli tietysti ihanan tuttu kasvattikodin hajukin, joten siihen piti majoittua seuraavaksi kahdeksi tunniksi. 

Loppupäivä kuluikin suurimmaksi osaksi nukkuessa, tosin iltaa kohti Myrtti vähän virkistyi ja saatiin aloitettua vähän esikouluopetustakin. Ensimmäisenä opiskeltiin omaa nimeä ja kehumista. Jonkinlaista esiluoksetuloakin harjoiteltiin lähinnä vahingossa, Myrtti kun keksi aika pian, että nimensä kuullessaan kannattaa tulla äiskän luo.

Sisäsiisteyttäkin tietysti opiskeltiin heti, tosin siihenhän Myrtti sai jo loistavat lähtökohdat kasvattikodista. Onneksi nytkin oli kaunis kesäpäivä, joten pihalla käytiin/oleiltiin runsaasti. Vain yhdet kakat saatiin sisälle ensimmäisen päivän/yön aikana. 

Iltaa kohti Myrtti oli selvästi jo alkanut kotiutua ja tutki enemmän taloa, myös niitä paikkoja joihin ei saanutkaan mennä/koskea. Lastenkin kanssa Myrtti touhusi kovasti. Varsinkin Senni on niin innoissaan pennusta, että äiskän mielestä hankalinta pennunotossa onkin saada Senni ymmärtämään, että koko aikaa ei voi pennussa roikkua.

Myrtille esiteltiin myös oma uusi sänky, jossa Myrtti tulisi yöt viettämään. Päivällä valitkoot itse nukkumapaikkansa. Sänkyyn Myrtti sai myös pennuntuoksuisen patjan, että sisarukset voisivat tavata ainakin unissaan. Päivisin sänky sijaitsee takkahuoneessa ja nopeasti Myrtti oppikin vetäytymään sinne levolle, olohuoneen hälinässä kun on vähän vaikea nukkua. Äiskä oli varma, että Myrtti ei yksin toiselle puolelle taloa lähde, mutta niin vaan sinne siirtyy kun uni alkaa painaa silmää. Ilmeisesti ei mitään eroahdistuspentua ole meille tullut. Yksinoloakin raukka joutui harjoittelemaan ihan yllättäen, kun illalla äidin ollessa jumpassa päätti isi käyttää lapset suihkussa. Eipä tuo Myrttiä paljoa hetkauttanut.

Yö sujui ihan yhtä hienosti kuin päiväkin, noin klo 23.00 mentiin Myrtin kanssa nukkumaan (pihalla riehumisen ja pienen esikoulun jälkeen), nukahtamiseen meni oma aikansa, mutta seuraava herätys oli klo 3.30. Silloin käytiin pissalla ja kakalla ja tultiin takaisin nukkumaan. Myrtillä oli kuitenkin sen verran energiaa, että mentiinkin pihalle vähän pidempään riekkumaan ja opettelemaan luoksetuloa. Loppuyö menikin taas nukkuessa, kuudelta herättiin pissalle kun isi lähti töihin, käytiin taas nukkumaan ja herättiin puoli kahdeksalta lasten alkaessa metelöidä. Aamulla on taas energiaa piisannut, onneksi on noita leikittäjiä runsaasti, Nuka ja Senni ovat kyllä koko ajan touhuamassa Myrtin kanssa. Aamusta kokeiltiin myös pantaa päähän ja niinkuin arvata saattaa, eipä se Myrttiä paljoa haitannut, niinkuin ei mikään muukaan tähän asti.

17.6.2013 - Kerta kiellon päälle

Eihän sitä malttanut olla noin kauaa pentusista erossa, joten kertaalleen käytiin vielä molempien lasten kanssa 6-viikkoisia katsomassa. Jälleen kerran touhua riitti, energiaa oli vaikka muille jakaa, mutta kyllä ne sitten lopulta nukahtivatkin ja hyvin nukkuivatkin, vaikka neljä alle 4-vuotiasta mekasti parhaan taitonsa mukaan. 

Viralliset nimetkin pennuille on annettu, pentueen teemana oli Harry Potter ja kirjaimeksi valittiin G. Osalla on jo kutsumanimetkin päätettynä. Paljastetaan kuitenkin selvyyden vuoksi kaikki nimet tässä blogissa vasta sitten, kun loputkin kutsumanimet ovat selvillä.

Nukakin alkaa pikkuhiljaa toipua pitkästä ripulistaan, aika reppanan näköinen se kyllä on, pelkkää luuta ja nahkaa. Mutta nyt sentään ruoka pysyy taas sisällä, joten eiköhän Nukakin saada taas uuteen uskoon kesän/syksyn aikana. 

Lapset pakenivat pureskelevaa laumaa sohvalle.

NeitiX ja Viiru vetohommissa.

Taneli ihmettelee rääpäleitä.

Sapuska maistuu. Puoli kuppia Sukalle, loput muille.

Ja lopuksi vielä kaikki pennut yksittäin:

Sukka

Viiru

Piirto

Tuplis

NeitiX